Uutiset

Rautakauppojen palveluperinne elää

Enimmäkseen minulla on kokemusta tamperelaisista rauta- ja lautakaupoista, ja siltä pohjalta vitsit alan palveluperinteestä ovat täysin totuuspohjaisia.

Täällä Hämeenlinnan seudulla sain tutulta ammattilaiselta vihjeen hankkiutua peräkärryineni Kantolan suuntaan, jos haluaisin käyttää aikani nikkarointiin enkä niinkään myyjän etsiskelyyn.

Ja toden totta Starkilla palvelu pelaa. Olkoon vaikka kuinka mainosta, niin totta se on. Ero on niin selkeä, että sietää tulla kehutuksi. Ei tarvitse myyjiä odotella, vaan heti ovat tarjoamassa palvelujaan. Hienoa, kiitos!

Sitten huomasin tarvitsevani lisälautaa piharappusia varten.

Ajelin vaihteeksi hienoon ja isoon alan ostosparatiisiin. Löysin heti noutopihalta valmiit portaat. Ajattelin päästää itseni rakentamisen riemusta ja ostaa ne. Kassa ei tiennyt hintaa, mutta soitti jollekulle. Tämäkään ei tiennyt hintaa, ja niinpä kassa kehotti etsimään myyjä käsiin ja selvittämään tarve hänelle. Ei siis kävisi päinsä, että löydän omin avuin noutopihalta tuotteen, jonka sitten käyn vain lunastamassa.

No toinen kassahenkilö puuttui asiaan. Hänkään ei tiennyt hintaa, vaan kutsui paikalle ilmeisesti jonkinlaisen osastopäällikön.

Hintavalistuksen sijaan päätti soittaa itse liikkeen johtajalle. Lopulta vastaus löytyi. Tähän megaluokan liiketoimeen tarvittiin viisi henkilökunnan edustajaa.

Jatkoin harhailua autiolla noutopihalla. Löysin tarvitsemani, mutta ei edelleenkään ristin sielua mailla halmeilla. Ajattelin pätkiä lautani itse, kun sirkkelilkin löytyi, mutta eipä siihenkään tullut virtaa.

Sisältä löytyi osastopäällikkö, jolle ihmettelin liikkeen myyntidynamiikkaa. Hän arveli, että tarvittaisiin lisää infopisteitä. Minä arvelisin, että tarvittaisiin nälkäinen kauppias, kenkänkuvia persuuksiin ja palvelun päälle ymmärtävää väkeä taloon.

Teppo Turja

Kalvola

Päivän lehti

28.5.2020