Uutiset

Realismi valta alaa liigaseuroissa

Siperia opettaa. Näin voi sanoa Suomen suosituimmasta palloilusarjasta, SM-liigasta.

Viime kaudella peräti kahdeksan joukkuetta kykeni pitämään tulonsa ja menonsa tasapainossa tai tekemään jopa voittoa. Se on historiallinen saavutus.

Parantuneeseen tilanteeseen on monta syytä. Viime kaudella malttia lisäsi taantuman pelko. Yleinen käsitys seuroissa oli, että niin lipputulot kuin oheismyynti hiipuvat eivätkä yhteistyökumppanitkaan ole valmiita maksamaan entisiä summia näkyvyydestään hallissa tai pelipuserossa.

Tosin kuitenkin kävi. Väkeä kävi entiseen tahtiin ja tuloja kertyi vanhaan malliin.

Merkittävintä kuitenkin on seurojen johtoportaan muuttunut asenne. Taloudellisen ajatteluun on tullut aimo annos realismia. Samalla seurojen toimitusjohtajiksi on palkattu yhä enemmän ammattilaisia, joilla kulukurin pitäminen on sääntö eikä poikkeus.

Yksi esimerkki realismin harrastamisesta on HPK, tosin vähän jälkijunassa. Muutaman edellisen kauden meno alkoi hirvittää jo sivustaseuraajiakin. Tappiota tuli kautta päälle satoja tuhansia.

Viime kevään menestys pelasti seuran, kun vielä Risto Korpelan tulo toimitusjohtajaksi jämäköitti toimintaa. Täksi kaudeksi HPK pudotti pelaajabudjettiaan puolella miljoonalla eurolla.

Pudotus merkitsee sitä, että Hämeenlinnassa liigaa pelataan miljoona euroa pienemmällä palkkapotilla kuin huippuseuroissa.

Avainkysymys HPK:n kohdalla on nyt menestys. Kun pelaajabudjettia pienennetään, riski menestymisestä kasvaa, mutta vähenee taloudesta.

Väki ei katsomosta kaikkoa puoleen miljoonan euron edestä, vaikka menestys olisikin viime kautta vaatimattomampaa. Suuri mahdollisuus taas on menestys aikaisempaa halvemmalla joukkueella.

Jos temppu onnistuu, kirjaa HPK eilen alkaneen kauden jälkeen kirkkaasti plusmerkkisen tuloksen.

Hyvä esimerkki talouden tervehdyttämisestä on Porin Ässät. Takavuosien ongelmajoukkue ei hopeakauden jälkeenkään kasvattanut merkittävästi pelaajabudjettiaan. Menestysvuoden tuotoilla maksettiin velat pois.

Sen jälkeen Ässät on tehnyt joka kausi positiivisen tuloksen. Tosin fanit alkavat tuskastua siihen, että pienen pelaajabudjetin seura yltää enää harvoin mitalipeleihin.

Seuroissa ja liigan johtotasolla on ymmärretty se tosiasia, että SM-liiga on yhä enemmän kasvattajasarja, joka tuottaa pelaajia suurempiin ammattilaissarjoihin rapakon taakse, Keski-Eurooppaan, Venäjälle ja Ruotsiin.

Suomalaisseuroilla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä kilpailla palkoilla rahaliigojen kanssa. Meillä joukkueet koostuvat yhä enemmän nuorista kyvyistä, suursarjojen paluumuuttajista ja sarjajyristä, joiden taidot eivät rahaliigoihin yllä.

Suomalainen huippujääkiekko voi kuitenkin olla viihdyttävää ja hyvätasoista. Ennen kaikkea sarjan tasaisuus ja yllätyksellisyys tuovat väkeä katsomoon.