Uutiset

Rehellistä puhetta julkkikselta

Olipa piristävää kuunnella Kata Kärkkäisen haastattelu Arto Nybergin ohjelmassa sunnuntai-iltana. Harvoin kuulee kenenkään julkkiksen puhuvan niin rehellisesti.

Kysyttäessä Kata tilitti suhdettaan julkisuuteen. Hän halusi vetäytyä välillä pois julkkiksen roolista, ja onnistuikin siinä, mutta on nyt tullut takaisin. Miksi?

Kata vastasi, että hänen toinen taidenäyttelynsä alkaa juuri ja se tarvitsee julkisuutta. Hänen ensimmäistä näyttelyään ei noteerattu lainkaan lehtien kulttuurisivuilla, mutta tekijän toisenlainen julkisuudessa olo takasi sen, että tauluja myytiin mukavasti.

Maalaamisen lisäksi Kärkkäinen myös kirjoittaa, eikä julkisuudessa olo tee pahaa kirjamyynnillekään.

Kata Kärkkäinen on siis saanut julkkiksen roolin aika hyvin hallintaansa. Hän sietää pintajulkisuuden huonotkin puolet, koska hyötyy siitä niin paljon, että se mahdollistaa hänen elämäntapansa. Hänhän sanoi suoraan, että vähemmän houkutteleva vaihtoehto olisi paiskia töitä joka päivä kahdeksasta neljään.

Tällaista ajattelua on runsaasti liikkeellä, mutta valitettavasti sellaistenkin ihmisten keskuudessa, jotka eivät ole valmiita tekemään minkäänlaista työtä julkisuuden ansaitakseen. Toivoa kuitenkin sopii, etteivät salarakkaat pysy edes roskalehdistön palstoilla ikuisesti.

Sitten toisenlaisten julkkisten maailmaan. Monet täällä Suomessa kuulemma jättivät Charlesin ja Camillan häät katsomatta, kun ei yhtään kiinnostanut. Minä en jättänyt.

Britannian kuninkaallinen perhe on jollain kummalla tavalla kiehtonut minua aina. Koko monarkki-instituutio on jotenkin outo ja jännittävä muuten niin modernissa Euroopassa.

Britanniassa kuninkaallisen perheen skandaalit ja ihmissuhdesotkut ovat vähentäneet monarkian arvostusta, ihan aiheesta. Mutta silti: mielestäni Charlesin ja Camilla häät olivat osoitus – niin ei mistään vähemmästä kuin todellisesta rakkaudesta.

Sehän meni aivan toisin päin kuin yleensä on tapana. Jos he olisivat kuka tahansa, toisiaan tavallisesti rakastava pari, he olisivat jonkin aikaa seurusteltuaan menneet nuorina naimisiin ja keski-iässä he olisivat huomanneet kasvaneensa erilleen tai rakastuneensa nuorempaan. He olisivat eronneet, ja tämän jälkeen Charles olisi nainut itseään selvästi nuoremman naisen, ehkä Dianan-ikäisen.

Mutta ei, he tekivät sen virheen, että lopettivat suhteensa nuorina ja menivät tahoillaan naimisiin. Mutta todellinen rakkaus ei unohtunutkaan, ja molemmista tuli pettäjiä ja avionrikkojia sen entisen kanssa. Ja vihdoin kolmenkymmenen vuoden kuluttua he saivat virallisesti toisensa.

Jos joku olisi kirjoittanut elokuvakäsikirjoitukseen näin naiivin juonen, se olisi varmaan hylätty liian epäuskottavana.