Uutiset

Reijo Tani on oikea Rempo

Aika jauhaa vuosia kuin rumpalin vispilä virvelin kalvoa, eikä Kotka ole enää 1950-luvun kuhiseva merimieskaupunki niin kuin ohjaaja Pekka Mandartin elokuvassa Keisarikunta tai Reijo ”Rempo” Tanin muistoissa.

-Ennen laivat viipyivät satamassa viikon, tänään kontit lastataan päivässä. Kapakat eivät enää täyty merimiehistä.
Kotkan Ruusu on legenda, entinen kapakka Mutakuoppa paloi ja pojat jäivät huitomaan ilmaa ilman siipii, eläkkeellä oleva muusikko Reijo Rempo Tani, 73, sanoo.

Tani on nähnyt Keisarikunnan, joka kuvaa rumpali Rempon (näyttelijä Mikko Leppilampi) unohtumatonta kesää, jolloin hän ostaa yhdessä Ollin (Mikko Nousiainen) kanssa Fennia-kapakan Kotkassa saadakseen bändille soittopaikan.

-Filmi on tietenkin fiktiota, johon on ripoteltu faktoja sekaan. Mandartin kotkalainen ote näkyy ja tuntuu kuvissa. Mie tykkään siitä sävystä. En osaa sanoa miten sisämaan ihmiset filmiin reagoivat, mutta rannikkokansa katsoo filmin mielellään.

Keisarikunnan näyttelijä Mikko Leppilampi tapasi oikean Rempo Tanin taannoin Kotkan torilla.

-Hän tuli morjenstamaan ja vaikutti pätevältä kaverilta. Kapuloitakin hän paukuttaa uskottavasti, Tani kehuu.

Nöösipoika tapasi Junnun

Tani aloitti soittouransa 1949 ja alkoi takoa pattereita täysillä vuodesta 1957.

-Kun pääsin mukaan Olli Miettisen bändiin, lopetin hommat heti Enso-Gutzeitilla. Välillä menin Pertti Metsärinteen bändiin, vierailin pari vuotta Göran Ödnerin yhtyeessä ja palasin takaisin.

Juha Vainioon Rempo törmäsi nöösipoikana kaupungin kaduilla ja kujilla.

-Kotka oli nysäkylä. Oli yksi pääkatu ja taloja sen varrella. Kaikki tunsivat toisensa. Me klopit notkuttiin elokuvateatterin nurkilla.

Televisio oli tuntematon laite. Kulmilla törmäsin Junnuunkin, Tani muistaa.

Fennia oli Kotkan kapakkamusiikin ykkösmesta.

-Siellä veivattiin kainalot märkinä swingiä ja jatsia. Jammaajia riitti joka lähtöön. Myöhemmin Vainion Juha luuhasi siellä ja pojalle juuttui svengi päälle. Miusta tuli vuosien päästä sen omien rallien luottomöykkääjä. Huutelin väliääniä levyille. Vihelsin ja mörisin.

Seiväsmatkat ja Kauhea kankkunen

Yleisö muistaa hyvin Tanin salakuljettaja Laitisen karhean repliikin: ”Tässä vaiheessa aina herään ja tipun möljältä”. Klassikoksi muuttunut hokema ”Mä en muista mittää, mä en muista mittää” tuli sekin rumpalin suusta.

Rempo hurjasteli myös kappaleissa Varsinaiset seiväsmatkat, Suomi – Ruotsi, Kauhea kankkunen ja Hirvenmetsästys.

Reijo Tani eli täysillä Kymenlaakson ja Kotkan 1950-lukua. Sodanjälkeinen Suomi puuhasi ja pakersi, oli kiivaan jälleenrakentamisen aika.

-Me kierrettiin soittamassa keikkakärryn pyörät soikeina ja tukat tötteröllä Imatrat, Lappeenrannat, Miehikkälät ja Virojoet. Reviiri laajeni ja sitten koluttiin stadissa ja muissa kaupungeissa. Kotkan ykkösmesta oli Fennia, Tani kuvailee.

-Veikko Lavi sanoi Kairoa hevosmiesten paikaksi. Maalaiset tulivat kaupunkiin ja menivät sinne. Mutakuoppa oli merimieskapakka, mutta se paloi. Fenniasta tuli jatsimonttu. Siellä me veivattiin triona Miettisen ja Nisse Nortomaan kanssa. Kotkassa oli paljon jammaajia.

Tänään Reijo Tani viettää ansaittuja eläkepäiviä kotikonnuillaan Kotkassa.

Muusikolle on tehty kaksi pallonlaajennusta, ja arki kulkee omia latujaan.

-Mie roikun elämän reunassa. Vanha ukko. Mutta mie pärjään, kun en turhia remellä. Paras ihmetellä arkea päivä kerrallaan.

Pekka Mandartin ohjaama elokuva Keisarikunta pyörii parhaillaan Hämeenlinnan Maximissa ja muissa Suomen elokuvateattereissa.

Pekka Liila