Uutiset

Reilun kaupan kännyköitä?

Suomessa viime vuosina suurin keskustelu on käyty globalisaatiosta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaamme. Rajat ovat auenneet ja tuotteet, valuutat, palvelut ja työvoima liikkuvat jo lähes vapaasti ympäri maailmaa.

Konkreettisimmin globalisaatio on kait näkynyt suomalaisten työpaikkojen vientinä halvemman työvoiman maihin. Esimerkkinä Salcomp vei kännykkälaturitehtaansa Kiinaan, Elcoteqillä on jo vuosia ollut tehtaita mm. Virossa ja Unkarissa sekä Valtralla ja Perloksella Brasiliassa.

Monet yritykset ovat tehneet jo hyvää tulosta Suomessa, mutta omistajien pussiin sekään ei ole riittänyt. Miksi yritykset sitten tekevät näin? Ei ole vaikeata löytää vastauksia.

Työvoiman hinta on esimerkiksi Kiinassa noin yksi kymmenesosa siitä mitä Suomessa. Ei ihme, että tehtaita siirretään sinne. Miksi sitten maissa työvoima on noin halpaa kyseisissä maissa? Vastaus on helppo: niissä ei ole vapaata ammattiyhdistysliikettä, joka valvoisi työntekijöiden oikeuksia ja olisi aidosti sopijaosapuoli työnantajan kanssa. Onpa vielä maita, joissa katoaa kymmeniä ay-aktiivejä vuosittain.

Ammattiyhdistysliike on länsimaissa ollut koko 1900-luvun ajan merkittävä yhteiskunnan ja työelämän vastuullinen kehittäjä ja oikeudenmukaisuuden valvoja. Tämä voima puuttuu monista maista kokonaan tai on heikko maan poliittisesta historiasta tai kulttuurista johtuen.

Vai olemmeko me Suomessa etuoiketetumpia ihmisiä tulemaan toimeen 40 tunnin työviikolla?

Kiinassa naiset tekevät 12-tuntisia työpäiviä tehtaissa kuudella lomapäivällä vuodessa, jotta meillä on mahdollisuus palkallamme ostaa halvempia kenkiä. Tai olemmeko enemmän etuoiketettuja tekemään töitä turvallisissa työympäristöissä?

Maailmalla on olemassa niin sanottu ”reilun kaupan” järjestö, joka tuottaa kauppoihin esimerkiksi kahvia, joka on tuotetu ”reilun kaupan hengessä”.

Reilun kaupan organisaatio valvoo, että esimerkiksi tuottajat saavat kohtuullisen hinnan tekemästään työstä eikä tuotteen hinnasta suurin osa mene monikansallisten yritysten ja välikäsien taskuun.

Pitäisikö esimerkiksi myös kännyköille ja muille massatuotteille luoda myös reilun kaupan merkki, jolla taattaisiin, että tuotteen valmistuksessa ei ole käytetty lapsityövoimaa, siitä maksetaan kunnon palkkaa, työntekijöillä on turvalliset työskentelyolosuhteet ja ennen kaikkea heillä on oikeus ja mahdollisuus kehittää työyhteisöään ja sopia kollektiivisesti työnsä ehdoista?

Ostaisitko sinä reilun kaupan kännykän? Minä ostaisin.

Jyri Vankka

Hämeenlinna