Kolumnit Uutiset

Reisilihakset ovat vanhuksen tärkeimmät lihakset

Väliaikainen invaliditeetti muistutti terveellisesti siitä, millaista elämä saattaa olla vanhuksena.

Mihin hemmettiin meillä on semmoinen kiire, esimerkiksi kaupan kassalla saa henki kurkussa lappaa ostoksia kassiin.

Nopeus ei piisaa, kun toiminnassa on esimerkiksi vain toinen käsi. Seuraava ja sitä seuraava asiakas työntyvät väkisin omalle reviirille.

Ei ole kivaa olla toisten armoilla.

Tämä maailma on myös tehty oikeakätisille. Esimerkiksi suurin osa ovista aukeaa oikeakätisille sopivasti, mutta vasenkätiselle hankalasti.

Entinen ministeri ja pääjohtaja Vappu Taipale (sd.) on erittäin oikeassa, kun hän muistuttaa, että reisilihakset ovat vanhuksen tärkeimmät lihakset.

Jos ne ovat sen verran treenatut, että pääsee liikkeelle ilman käsien ja muiden ihmisten apua, ollaan jo pitkällä.

Tosin siinäkin on puolensa ja puolensa, sillä vikkeläjalkainen, mutta muistamaton vanhus on hankala yhdistelmä.

On siis hyvä, jos ajattelulihaksetkin ovat jonkinmoisessa kondiksessa. Väitetään, että treenaus auttaa aivojakin toimimaan pitempään.

Moni ikäihminen jää istuskelemaan, kun ei omatoimisesti pääse liikkeelle.

Sitten kunto heikkenee entisestään ja kohta ollaankin sängyn vankeina.

Ennaltaehkäisystä puhutaan jatkuvasti, mutta siinä voitaisiin olla paljon tehokkaampiakin.

Ikäihmisiä halutaan kannustaa liikkumaan, jotta omatoimisuus säilyisi. Hyvä niin, mutta silloin kaikki voi olla myöhäistä.

Oikeasti keski-ikäiset pitää, jos ei pakottaa, niin ainakin voimakkaasti kannustaa liikkeelle.

Viimeistään silloin rakennetaan vanhuuden kuntopohja ja tapa liikkua. Iäkkäänä on vaikea muuttaa piintyneitä tapoja.

Jos tavaksi on tullut liikkua, se ei unohdu iän myötä. Jos ei ole harrastanut liikuntaa, siihen tuskin motivoituu vanhemmalla iällä.

Ainakin ideatasolla on kaavailtu, että lääkkeiden ohella tai sijasta voisi määrätä liikuntareseptejä. Kai niitä on jossain kirjoitettukin. Lääkärit voisivat ottaa ne yleisemmin käyttöön, mutta nimenomaan keski-ikäisille.

Erilaisissa palvelutaloissa ja laitoksissa on ikäihmisille tarjolla monenmoista ohjelmaa. Usein se on kuitenkin virsi- ja pappipitoista.

Monille se on mieluista, mutta iäkkäät eivät ole yhtä massaa. Eivät kaikki tykkää samoista asioista.

On kivoja ideoita, niin kuin Hauholla, jossa lapset käyvät säännöllisesti vanhusten luona Koivukodossa. Ikäihmiset tuntuvat olevan aidosti innoissaan lasten vierailuista.

Vieläkin parempi idea on sijoittaa päiväkotiyksikkö samaan yhteyteen Voutilakeskuksen kanssa. Jotkut paheksuivat, kun sitä suunniteltiin. Lapset häiritsevät vanhusten rauhaa, arveltiin.

Liika rauha tylsistyttää. Moni ikäihminen tykkää, kun ympärillä on tapahtumia. Sitä paitsi, miksi ikäpolvet pitäisi erottaa toisistaan?