Uutiset

Reissumiehet - Työ täällä, koti kaukana

Maansiirtoyrityksen työnjohtaja Hannu Muilu ajelee lähes joka viikonloppu Seinäjoen ja ”kakkoskotinsa”, Parolaan tehdashallin pihaan pysäköidyn Solifer 550 -asuntovaunun väliä.

Väliaikaisasuminen asuntovaunussa on ollut Muilulle arkea lähes koko hänen työuransa, noin 35 vuoden ajan. Liikkuva elämäntapa on vienyt miestä vuosien pituisia ulkomaan työkomennuksia myöten.

Viikonlopun alkajaisiksi 250 kilometrin kotimatka on Muilulle vain etappi muiden joukossa, sillä arkena hän suhaa Parolasta työmaille ympäri eteläistä Suomea.

– Ei minusta olisi istumaan toimistossa ja katselemaan samoja naamoja viikosta toiseen, Muilu perustelee.

Useimmille reissaaminen kodin ja työn väliä on kuitenkin pakon sanelemaa. Yksi heistä on Riiasta Parolaan päätynyt Gatis Ozolins.

– Mitä luulet, miksi olen täällä? Tulin ansaitakseni rahaa, en mistään muusta syystä, Ozolins puhisee kysyttäessä, mikä hänet on tuonut Suomeen.

Muuten Ozolins ei valita. Renkaanpinnoittajana Pentep oy:ssä Parolassa työskentelevä Ozolins jakaa asuntovaunun yhdessä maanmiehensä kanssa. Asuntovaunu on pysäköity työpaikan pihaan, ja suihkussa ja saunassa miehet käyvät työpaikalla.

Työnantaja tarjoutui etsimään edullisen kerrostalohuoneiston, mutta Ozolins säästää mieluummin vuokrarahat.

– Minulla on kaikki mitä tarvitsen. Tietokoneella pidän yhteyttä perheeseen ja ystäviini, katson elokuvia ja maksan laskut. Olen ennen asunut autossa viikon tai pari, joten siihen verrattuna tämä on luksusta.

Ozolinsin kaltaisia keikkaduunareita, väliaikaisesti kotiseudultaan työn perässä muualle muuttaneita on tuhansia. Monilla heistä ei ole aikomustakaan muuttaa pois kotoaan, vaikka kodin ja työpaikan välillä sattuisikin olemaan yksi maa ja 500 kilometriä.

Pohjanmaalta on aina lähdetty
Hannu Muilu, työnjohtaja, Maavire Oy, koti Seinäjoella:

Asuntovaunu seuraa minua sinne, missä on töitä. Näin on ollut siitä lähtien, kun täytin 18 vuotta. Maanrakennusalalla työt eivät ole kauan samassa paikassa. Varsinkin nuorempana tuntui hienolta, kun kesti vain tunnin pakata tavarat, kytkeä vaunu auton perään ja muuttaa uuteen paikkaan.

Minulla on liikkuva elämä verissä. Pohjanmaalta on lähdetty aina, Amerikkaa myöten. Pohjalaiset tykkäävät reissata. Sen näkee joka sunnuntai, kun lähden tulemaan kotoa etelään päin. Samat autot siellä ajavat jonossa vuodesta toiseen.

Nykyisessä työssäni olen ollut vuodesta 1995. Vaunukin on ollut samalla paikalla jo vuosia, sillä työmaat ovat sadan kilometrin säteellä Parolasta. Tällä viikolla olen tehnyt töitä Hämeenlinnassa, Lohjalla, Lempäälässä ja Lahdessa. Meillä on töissä useampia muualta tulleita, virolaisiakin. Osa on ollut jo pidempään. Ei työmaamonttuun tahdo enää saada suomalaisia, saven ja liejun keskelle. Virolaisille raha vielä kelpaa.

Periaatteessa ei ole mitään väliä missä Solifer seisoo, mutta nyt en enää halua lähteä kauas, koska naisystäväni asuu lähellä. Viikolla käyn riiustamassa Riihimäellä, ja välillä hän lähtee kanssani Seinäjoelle viikonlopuksi. Ei minua Seinäjoella pidä mikään, vaikka siellä onkin hyvä mökki ja asunto. Voisin harkita muuttavani pysyvästi Hämeeseen, mutta en nyt ihan vielä.

Olen yrittänyt myös toimistomestarin hommia. Ei ollut minun lajini katsella samoja seiniä ja naamoja aamuyhdeksästä viiteen. Näin on vapaampaa. Kun työmaalla asiat sujuvat, voi vaikka käydä vaunussa syömässä tai päivätorkuilla, eikä tarvitse esittää ahkeroivansa.

Olen aika perustyytyväinen ihminen, enkä mitenkään erityisen mukavuudenhaluinen. Opin viimeistään Namibiassa työskennellessäni, ettei kaikkea tavaraa tarvitse olla. Mihin minä enempää asuinneliöitä tarvitsisin? Asuntovaunussa on kaikki tarpeellinen.

Talouskriisi toi Suomeen
Gatis Ozolins, renkaanpinnoittaja, Pentep oy, koti Riiassa

Saavuin Suomeen ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten.
Päädyin tänne, kun esimieheni Latviassa kehotti soittamaan nykyiselle pomolleni Tepolle (Vekka, Pentep oy). Olen tehnyt samaa työtä Riiassa seitsemän vuotta, ja minut palkattiin saman tien. Nykyinen on paras pomo, mikä minulla on ollut. Hän on kuin yksi työntekijöistä, ja ymmärtää, että minulla on omakin elämä. Hän tosin yrittää houkutella minua muuttamaan pysyvästi Suomeen, mutta en halua. Suomen kieli on niin älyttömän vaikea.
Olen yrittänyt opetella, mutta osaan vain laskea ”yksi, kaksi”.

Olen Suomessa vain yhdestä syystä, ansaitsemassa rahaa. Moni latvialainen on samassa tilanteessa, heidän on ollut pakko lähteä ulkomaille töihin. Lehtien mukaan Latviasta on virallisesti lähtenyt muualle töihin 8000 ihmistä, mutta luulen, että luku ei ole lähelläkään oikein. Meitä on vähintään 15 000. Latviassa voit olla onnellinen, jos saat palkkaa 500 euroa kuussa. Kun maksaa laskut, ei jää mitään.

Muutama vuosi sitten Latviassa meni lujaa. Ihmiset ottivat isoja lainoja, ostivat uusia autoja ja asuntoja. Tein itsekin kahta työtä ja tienasin hyvin. Sitten tuli talouskriisi.

Edelleen joka kuukausi hirvittävän paljon ihmisiä lähtee maasta muualle töihin. Joku iso pomo sanoi televisiossa, että nyt on tulossa uusi kriisi, mutta maa ole selvinnyt vielä edellisestäkään! Veljeni oli kaksi vuotta työttömänä, nyt hän ajaa taksia.

Olen harkinnut muuttamista Saksaan, jos saisin sieltä töitä. Kun kerroin vaimolleni, millaiset mahdollisuudet Saksassa olisi tienata, hän oli valmis pakkaamaan tavarat ja muuttamaan sinne heti. Emme usko, että meillä tai pojallamme on Latviassa tulevaisuutta. Saksasta saa helpommin töitä, ja nuoret oppivat kielen nopeasti.

Ensimmäisellä kerralla olin Suomessa kuukauden, viime vuonna puoli vuotta. Nyt olen ollut kahdeksan kuukautta. Lasken jatkuvasti päiviä, koska pääsen takaisin Riiaan. Kotona aion vain levätä kuukauden.

Ozolins palasi Latviaan 4. joulukuuta. Hän ei ole vielä päättänyt, palaako Suomeen.

Keikkaduunareiden tarkkaa määrää ei tiedä kukaan
Päivittäinen pendelöinti kodin ja työn välillä on mahdotonta jopa tuhansille suomalaisille liian pitkän työmatkan vuoksi.

Suomalaisten, työpaikkakunnallaan kaukana kotoa viikot tai pidempiä aikoja yhtäjaksoisesti asuvien työntekijöiden määrästä on vain summittaisia arvioida. Heitä on tuhansia.

Tilastointi on käytännössä mahdotonta, sillä kotiseutunsa
työssäkäyntialueen ulkopuolella työtä tekevien ja väliaikaisesti asuvien suomalaisten määrää ei seurata.

Työssäkäyntialueeksi luetaan 80 kilometrin etäisyydelle henkilön kotoa ulottuva alue. Suomen-sisäisiä pitkänmatkantyöläisiä arvioidaan löytyvän eniten rakennusalalta.

– Tieto on tällä hetkellä hukassa, sanoo tilastopäällikkö Kaija Ruotsalainen Tilastokeskuksesta.

Tilastoja riittää, mutta määrä on hukassa
Myös ulkomaisen tilapäisen työvoiman seuraaminen on lähes mahdotonta. Siihen vaikuttaa esimerkiksi työvoiman vapaa liikkuminen EU-valtioiden välillä.

Ulkomaisesta, tilapäisesti Suomessa asuvasta työvoimasta löytyy tietoa, mutta ei kootusti. Tietoja rekisteröivät ainakin Kela, Eläketurvakeskus, Maahanmuuttovirasto, verohallinto ja Väestörekisterikeskus, mutta millään taholla ei ole käytössä tietoa kaikista työntekijäryhmistä.

Ulkomaalaisen työntekijän rekisteröintivelvollisuus riippuu henkilön kotimaasta, työn luonteesta ja työskentelyajasta. Myös verotuskäytännöt vaihtelevat.

Tuorein saatavilla oleva, ulkomaalaisten tilapäistä työntekoa kartoittava Tilastokeskuksen raportti on vuodelta 2009.

Raportin kirjoittaneen Kaija Ruotsalaisen mukaan ulkomailta käy Suomessa tilapäisessä työssä tuhansia ihmisiä vuodessa. Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa käy pelkästään virolaisia väliaikaistyössä yli 10 000.

– Jo käsitteenä tilapäinen työvoima on ongelmallinen, sillä joskus tilapäinen työrupeama voi kestää vuosia.

Yleisintä ulkomainen tilapäistyövoima on rakennuksilla.

Talonrakennusteollisuus ry:n mukaan alan työntekijöistä joka viides on ulkomaalainen. Heistä jopa viikoittain kodin ja työmaan väliä sahaavia virolaisia on 60 prosenttia.
Suunnaksi Saksa ennen Suomea

Vuosituhannen alun jälkeen ulkomaalaisten keikkaduunareiden määrän arvioidaan mm. vuokratyöntekijöiden yleistymisen myötä jopa kolminkertaistuneen.

Vuokratyövoiman käyttö on kuitenkin voimakkaasti riippuvainen taloustilanteesta. Uuden taantuman pelossa vuokratyövoiman kysyntä ei ole kasvanut.

– Määrää on hyvin vaikea ennustaa, koska kaikki riippuu asiakasyritysten tarpeesta, kansainvälisen rekrytoinnin yhteyspäällikkö Fatbardhe Hetemaj henkilöstöpalveluyritys VMP Groupista kertoo.

Rakennusalan lisäksi ulkomaalaiset työllistyvät useimmiten metallialalla, palvelualalla ja siivoojina. VMP:n kautta Suomessa on ollut tänä vuonna töissä yhteensä satoja virolaisia ja romanialaisia. Työsuhde kestää yleensä vähintään puoli vuotta. Tulijoita olisi valtavasti enemmän.

– Romaniassa meillä on hakemuspankissa noin 7000 hakemusta.
Hetemajn mukaan suomalaisella työelämällä on hyvä maine, mutta Suomi ei kuitenkaan ole suurin suosikki ulkomaalaisten työntekijöiden keskuudessa.

– Korkean verotuksen vuoksi moni lähtee mieluummin Saksaan tai Ranskaan.