Uutiset

Retkellä huoneenkokoisella suola-aavikolla

Kuntohoitaja Matti Heikkilä kaataa pussillisen valkoista jauhetta uimahallin kupeessa sijaitsevan suolahuoneensa generaattoriin. Kun laite kohta napsautetaan päälle, se levittää kammion ilmaan niin hienoa suolaa, ettei jauhetta paljaalla silmällä erota.

Tarkoitus on sulkeutua suolahuoneeseen 40 minuutiksi ja antaa hienojakoisen, valkean pölyn kulkeutua syvälle keuhkoihin.

Heikkilä ojentaa muovisia kengänsuojuksia ja isoa kaapua, jotka suojaavat vaatteita suolalta. Koekaniinit ovat tulleet vain hengittämään – jos suolan haluaisi päästää iholle, kammiossa istuttaisiin uima-asussa.

– Jotkut ovat sanoneet, että hiukset voivat kuivahtaa, joten halutessaan voi käyttää suojamyssyä, Heikkilä neuvoo ja ojentaa pyydettäessä myssyn, jollaisia käytetään esimerkiksi suurkeittiöissä.

Hetkinen. Onkohan tämä ihan viisasta? Hengittää nyt pölyä umpinaisessa huoneessa suojukset niskassa!

– Suolahoito auttaa hengitysteiden ongelmissa, kuten astmassa ja allergioissa ja jopa flunssassa. Suolalla on desinfioiva vaikutus, ja hienojakoinen jauho pääsee keuhkorakkuloiden alakärkiin asti, Heikkilä rauhoittaa.

Suola ei näy eikä edes tuoksu

Siispä sisään suolakammioon. Nimitys on aiheellinen, sillä muutaman neliön kokoinen huone on suolasta valkoinen. Seinät on päällystetty vuorisuolarakeiden peittämillä laatoilla ja lattiaa peittävät suolakinokset.

– Neljä pussia tähän tyhjennettiin. Kai siinä parisataa kiloa ainakin on, arvioi puolisen vuotta suolahuonetta pyörittänyt Heikkilä.

Täällä huomaa, että jotain on ollut ilmassa: lepotuolien käsinojat, jalat ja tyynyt ovat valkoisen puuterin peitossa. Lasiovesta suolaa on ilmeisesti yritetty pyyhkiä, mutta sepä ei ole niin vain lähtenyt. Hankausjäljet ovat näkyvissä.

Ovi sulkeutuu, generaattori naksahtaa päälle ja alkaa äänekkäästi humista. Kaiken yllä soi mahtipontinen klassinen musiikki.

Jännittävää: ei tunnu kerrassaan miltään. Ilma ei tuoksu miltään. Suolaa ei näy eikä sitä tunne. Muutaman minuutin istumisen jälkeen huulet kuivuvat sen verran, että niitä on lipaistava. Kielellä käväisee suolan terävä maku.

Että kyllä täällä lentää.

Jos oikein pinnistelee, voi kuvitella silmissä ohimenevän kirvelyntunteen. Suutakin kuivaa hieman.

– Niin sanottu terve ihminen ei välttämättä tunne kovin paljon vaikutuksia, Astmaatikoista monet sen sijaan yskivät ensimmäisellä käynnillään puolet ajasta, mutta sitten yleensä helpottaa, Heikkilä sanoo.

Ennen kaivoksessa, nyt kopperossa

Huoneen lämpötila on normaali, mutta hengitysilma tuntuu hieman viileältä. Ehkä se on vain niin puhtaaksisuolattua, että pienet, lämpöiset pöpöt ovat heittäneet henkensä? Toinen koekaniini, Hämeen Sanomissa työelämään tutustumassa oleva harjoittelija Anniina Suvala, yskähtää muutaman kerran. Suolako se siellä vaikuttaa?

Matti Heikkilä selittää suolahuoneessa olevan ”hyvin voimakas negatiinen ionivaraus”, samanlainen kuin savusaunassa, ja ilmiöllä on hänen mukaansa rauhoittava vaikutus.

Mmmmm. Niin mitä, anteeksi? Joko ionivaraus tekee temppujaan tai sitten istuskelu lepotuolissa valkoisten seinien sisällä aiheuttaa unetusta. Heikkilä sanoo, että monet todella viettävät suolahuoneaikansa nukkuen.

Suolahuone ei ole uusi juttu. Suolapölyn vaikutuksista tiesivät ilmeisesti jo keskiajan munkit. 1800-luvun Puolassa puolestaan huomattiin, ettei suolakaivosten työntekijöillä ollut keuhkosairauksia. Rajattomasti kammiossa ei kuitenkaan kannata istuskella.

– Viiden kerran sarjasta näkee jo, auttaako hoito ja voiko sen jättää vähäksi aikaa pois.

Session jälkeen olo on hieman unelias, mutta henki kulkee mainiosti.

Mutta kysytäänpä vielä astmaatikolta. Kalvolan Iittalassa asuva entinen kanttori Aimo Launonen on ottanut kaksi sarjaa suolahoitoja keväästä lähtien. Hän ei ole kolmeen vuoteen kyennyt laulamaan, koska ääni alkoi pihistä jo parin kappaleen jälkeen. Nyt ääni kulkee taas, ja lääkitystäkin on ollut mahdollista vähentää. (HäSa)