Uutiset

Riidelläänkö sinun työpaikallasi?

Ihminen viettää vuorokaudestaan kolmanneksen työssä. Ei siis lainkaan ole ihme, että työpaikalla ilmenneet ristiriidat vaikuttavat häneen voimakkaasti vielä työpäivän päätyttyäkin.

Mistä työtoverien väliset ristiriidat johtuvat? Työympäristössä esiintyvät kaikki samat inhimillisen elämän piirteet kuin muuallakin. Siis myös ongelmat.

Sellaista työpaikkaa, jolla ei ilmaantuisi ristiriitoja, ei ole olemassakaan. Unelma sellaisesta elää kuitenkin sitkeässä jopa monien sellaistenkin ihmisten mielessä, jotka useammankin kerran ovat vaihtaneet työpaikkaa.

Useimmat meistä joutuvat tekemään työtä ryhmässä. Siitä syntyvät pohjimmiltaan useimmat työpaikan ristiriidat. Me ihmiset olemme laumassa eläviä erakkoja, joilla ei ole synnynnäisiä keinoja säädellä käyttäytymistään ryhmässä. Meidän on opittava ne.

Uudelle työntekijälle pitäisi etukäteen kertoa hänen tulevan työryhmänsä luonteesta. Tavallisesti työhön opastus rajoittuu vain työn ja työtovereiden pintapuoliseen esittelyyn. Kuitenkin työtovereihin ja heidän tehtäviinsä perehdyttäminen pitäisi tapahtua yhtä hitaasti kuin työhön opetteleminenkin.

Joskus on kuviteltu, että ihminen pystyisi karsinoimaan itsensä erilaisiin rooleihin eri ympäristöissä ollessaan. Nykyään toki ymmärretään, että ihminen on kaikkialla samanlainen. Niinpä, jos hän on luonteeltaan aggressiivinen, hän on sitä kaikkialla. Jossain ympäristössä hän voi olla sitä enemmän, jossain vähemmän, ryhmän muista ihmisistä riippuen, mutta aggressiivinen hän pohjimmiltaan kuitenkin on. Perusluonnetta ei voi muuttaa.

Jos työssä on ollut harmeja, ihminen väkisinkin kuljettaa ne kotiinsa. Siellä hän purkaa ne esimerkiksi puhumalla tai pahantuulisena käytöksenä muita perheenjäseniä kohtaan. Jos aamulla taas kotona on ollut vankka perheriita, ihmisen ajatukset työpaikalla ovat muualla kuin työssä.

Jos yksityiselämässä syntyneet vaikeudet masentavat ihmistä syvästi, hänen työsuorituksensakin hidastuu ja hänen kiinnostuksensa suuntautuu omaan itseen.

Kukaan ei voi pitää kaikista ihmisistä eikä kukaan voi olla sellainen, josta kaikki muut pitävät.

Kun ihminen oppii hyväksymään sen, että työpaikalla on epämiellyttäviäkin ihmissuhteita, hänen olonsa helpottuu.

Tunnemmeko sympatiaa vai antipatiaa jotain ihmistä kohtaan määrää osittain sen, näemmekö tämän ihmisen kielteiset puolet vai emmekö näe. Jos esimerkiksi johtaja pitää jostain alaisestaan, hän on jokseenkin kyvytön näkemään hänen virheitään. Jos hän taas ei pidä jostakusta työntekijästään, hän huomioi tämän huonon työsuorituksen tavallista herkemmin. Samoin on työtovereiden kesken.

Myös kateus rehottaa useimmilla työpaikoilla. Kateus on suomalaisille hyvin tyypillinen tunne. Monesti voitaisiin puhua yhtä hyvin mustasukkaisuudesta kuin kateudesta. Esimerkiksi esimies voi olla mustasukkainen jostain alaisestaan, työntekijä esimiehestään, työtoverit toisistaan.

Tehokkain keino työpaikankin ristiriitojen ratkaisemiseksi on se, että kukin työryhmän jäsen opettelisi tuntemaan itsensä, tutkistelisi itseään jatkuvasti, yrittäisi muuttaa itseään. Työtoveriaan ei kukaan voi muuttaa, mutta omia asenteitaan on helppo tarkkailla.

Kun ihmiselle selviää, mitkä työtoverin kielteiset piirteet häntä ärsyttävät ja miksi, hän kenties joutuu havaitsemaan samoja piirteitä itsessäänkin. Ihminen oppii näin katsomaan asioita ikäänkuin puolueettomasti.

Tällaista elämä on, valitettavasti. . .

Toimi Nieminen

Hämeenlinna

Päivän lehti

5.4.2020