Kolumnit Uutiset

Riittäisikö kuusi tuntia päivässä?

Kahdeksan tuntia, yleensä kahdeksasta neljään. Sitä on työssäkäyvän elämä.

Tietysti työssäolotunnit voivat vaihdella, on vuorotyötä, on liukuvaa työaikaa, mutta työpäivän normaali pituus on kuitenkin tuo kahdeksan tuntia. Ja vain täydet tunnit tuovat meille täyden palkan.

Toisinkin voisi kuitenkin olla. Helsingin Sanomat uutisoi äskettäin, että kuuden tunnin työaika toisi isoja etuja terveydellemme. Asiasta on useitakin tutkimuksia, joiden mukaan lyhyempi työaika muun muassa vähentää stressiä ja sairauspoissaoloja.

Lisäksi kuuden tunnin työaika alentaa verenpainetta ja parantaa tuki- ja liikuntaelinten kuntoa. Kaiken lisäksi se vaikuttaa suotuisasti painoindeksiin eli laihduttaisi meitä työtätekeviä.

Todennäköisesti myös työn jälki paranisi, sillä tutkimusten mukaan työntekijän motivaatio, vireys ja työtyytyväisyys kasvaisivat.

Liian hyvää ollakseen totta? Ja todella, heti perään kerrottiin, että vaikka suomalaisissakin tutkimuksissa on todettu lyhyemmän työajan suotuisia vaikutuksia, kustannusten pelätään olevan säästöjä suuremmat. Lisäksi täällä pidetään kahdeksan tunnin työaikaa useimmille parhaana vaihtoehtona.

Tutkijaprofessori Mikko Härmä huomautti vuorokauden jakautuvan tuolloin ihanteellisimmin kolmeen osaan: sekä unta, työtä että vapaa-aikaa olisi kahdeksan tuntia.

Mutta mutta… Eihän se niin mene nytkään. Aika harvalla täyttä työaikaa tekevällä on kahdeksan tuntia vapaa-aikaa. Tässähän ei oteta työmatkoja lukuun lainkaan. Monet käyvät toisella paikkakunnalla, ja tuskin he kaikki osaavat pitää bussissa (tai junassa tai autossa) istumista virkistävänä vapaa-aikana.

Mielestäni kuuden (tai edes seitsemän) tunnin työaikaa sietäisi edes kokeilla. Mitä järkeä on pitää kiinni kahdeksan tunnin työajasta, jos lyhyemmälläkin työajalla saadaan samat tai lähes samat työn tulokset? Jos tulokset ovat samat, työstä voitaneen maksaa suurin piirtein sama palkkakin kuin kahdeksasta tunnista.

On todettu, että lyhyempää työaikaa tekevien sairauspoissaolot vähenevät, ja sehän on silkkaa säästöä niin työnantajalle kuin koko yhteiskunnallekin, puhumattakaan tietysti työntekijästä itsestään. Ja lapsetkin varmaan tykkäisivät, kun näkisivät vanhempiaan entistä enemmän.

Työelämän soisi kaiken kaikkiaan muuttuvan niin, ettei se veisi ihmisiltä kaikkia paukkuja. Että jaksaisimme nauttia elämästä muulloinkin kuin kesälomalla.

Ehkä lyhyempi työaika olisi yksi ratkaisu.

Päivän lehti

24.10.2020

Fingerpori

comic