Uutiset

Riskin avaus kaatui jo kättelyssä

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n työmarkkinajohtaja Seppo Riski sysii liikkeelle kolmikantaan perustuvan sopimisen uudistamista. Riskin esiintulo jo sopimuskauden puolivälissä ei jätä mitään epäselväksi: työnantajien ja ay-liikkeen on äärimmäisen vaikea sopia palkankorotusten ja työehtojen perusremontista. EK:n Riski haluaa varata keskusteluille paljon aikaa.

EK:n työmarkkinakonkarin esityksissä ei ole mitään uutta. Riski perää työelämään joustoja, samansuuruisia palkankorotuksia jakavan solidaarisen palkkapolitiikan hän siirtäisi historiaan. Keskitetyissä tuloneuvotteluissa tulisi sopia vain yleisistä minimikorotuksista, muusta sovittaisiin paikallisesti tuottavuuden ja kannattavuuden viisareiden näytön perusteella.

Poliittinen vasemmisto kaatoi Riskin Helsingin Sanomien haastattelussa esittämät näkemykset. Vasemmistoliiton Kansan Uutiset ja SDP:n Uutispäivä Demari suhtautuivat pääkirjoituksissaan EK:n johtajan näkemyksiin lievästi sanottuna nihkeästi. Ay-liike vaikenee ne kuoliaaksi.

Seppo Riskiä voi kiistatta kiitellä sitkeydestä. Hän toistaa kerta toisensa jälkeen samaa asiaa, puhuu joustavuuden puolesta jäykkää sopimismallia vastaan. Mitään aihetta ei ole epäillä, etteikö hän uskoisi asiaansa ja olisi vilpittömällä mielellä turvaamassa suomalaista työtä ja hyvinvointia. Syvää viisautta on myös heitossa, jonka mukaan uudistuksista olisi paras sopia hyvän sään aikana eikä vasta pakon edessä.

Riskin mylly jauhaa, mutta tuottaako se sittenkään hänen ja EK:n toivomaa tulosta? Ei välttämättä. Saman levyn pyörittäminen voi väsyttää kuulijoita. Uskooko Riski edes itse siihen, että hänen vanhan mallin esityksensä voisivat uudistaa ja tervehdyttää työmarkkinoiden sopimusjärjestelmää?

EK:lla ja Riskillä pitäisi olla vaihtoehto. Jos ne haluavat sopimista rukata, esiin pitäisi kaivaa uusia esityksiä. Juuri tuoreet avaukset voisivat saada koko tavalla pysähtyneen junan liikkeelle.

Palkansaajien näkökulmasta Riskin pohdinnan heikko kohta on se, että hän perää joustavuutta silmiinpistävän selvästi vain työntekijöiltä. Kun yrityksellä menee huonosti, palkoistakin on voitava tinkiä. Toki esitys on järkevä, mutta entä sitten, jos yritys takoo erinomaista tulosta? Palkansaajat eivät tyydy siihen, että palkittavien listalla ovat vain yrityksen johtajat optioineen.

Jos EK haluaa vakavalla mielellä uudistaa työmarkkinoiden pelisääntöjä ja käytäntöjä, sen olisi tarpeellista paneutua muun muassa joustojen suuntaongelmaan. Joustoihin olisi suotavaa rakentaa selkeää mallia, joka koskee työntekijöiden ohella myös yrityksiä.

Ajatus sopimisesta, joka koskisi vain korotusten minitasoa ja solidaarisen palkkapolitiikan romuttamista, ravistelevat vastapuolta, totuttuja ajattelumalleja. Kokonaisuutena puheenvuoro taitaa olla niin järeää tekstiä, ettei siitä ainakaan esittäjän aikataulussa ryhdytä edes keskustelemaan.