Uutiset

Riskiyhteiskunta iski jälleen

Hausjärven Oitista uhkaa tulla oikea ympäristövahinkojen laboratorio.

Ennen tämänkesäistä kaasupäästöä taajama muistettiin kautta maan myrkyttyneestä pohjavedestään. Taajaman vedenottamon vesi todettiin pilaantuneeksi pian kaksikymmentä vuotta sitten, eikä se ole puhdasta vieläkään. Se oli yksi viime aikojen suurimmista ympäristöonnettomuuksista Suomessa.

Vesikatastrofi oli ympäristövahinkona aivan toista luokkaa kuin tämänkesäinen vahinko. Silti jotakin oittilaisten, kenties yleisemminkin suomalaisten, asenteiden muutoksesta kertoo se, että tällä kertaa taajaman väki ei tyytynyt passiivisen uhrin asemaan kuten edelliskerralla. Sotakirveet kaivettiin esiin empimättä.

Kaikkien muiden seurausten ohella Oitin vuoden 1992 vesikatastrofi poiki paljon tutkimustuloksia ja myös väitöskirjan Helsingin valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Siinä tutkija Vesa-Matti Lahti selvitti oittilaisten reaktioita kriisiin ja sopeutumista elämään poikkeuksellisissa oloissa. Oitin arkeenhan kuului tuolloin pitkään jonottelu vesikanistereiden kanssa paloautojen äärellä, kun vesijohtovesi oli täysin käyttökiellossa.

Väitöskirjan nimeksi tuli ”Kun riskiyhteiskunta tuli kylään”.

Haastattelujen perusteella oittilaiset suhtautuivat tilanteeseen enimmäkseen nöyrän passiivisesti. Huvittavaa kyllä, ainoa kyläläisten kritiikin kohteeksi joutunut oli veden saastumisen havainnut tutkija, jonka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt saada pikemminkin sankarin viitta harteilleen. Tässä oittilaiset noudattivat tuttua oppia: ampukaa viestinviejä.

Tutkija löysi tuolloin oittilaisten keskuudesta viisi erilaista selviytymisstrategiaa: vähättely, fatalistinen nöyryys, huumori, syntipukin nostaminen ja uusyhteisöllisyys.

Kaiken kaikkiaan tutkija vaikutti aiheellisestikin yllättyneeltä oittilaisten alistuvaan asenteeseen. Aktiivisista oman elämänsä sankareista ei juuri löytynyt todisteita.

Kun vertaa noita tutkimustuloksia oittilaisten reaktioihin tänä kesänä, voisi kuvitella, että ollaan eri planeetalla. Viime viikolla muuan kasvimaansa menettänyt oittilainen totesi ykskantaan Hämeen Sanomien toimittajalle:

”Summasta ei minulla ole aavistustakaan. Sen tiedän, että aion vaatia korvauksia sekä kasveista että työstä.”

Kuvaavaa on myös, että asukkaat ovat avoimesti epäilleet Makroflexin palkkaaman yrityksen selvitysten luotettavuutta. Niinpä lähinnä asukkaiden rauhoittamiseksi myös terveyskuntayhtymä tekee omat tutkimukset.

Alle kaksikymmentä vuotta on muuttanut ihmisten asenteita selvästi, siitä oittilaisten tarmokkuus tässä tilanteessa on havainnollinen osoitus. Nöyryys ja passiivisuus tavallista ihmistä suurempien asioiden edessä on kaikonnut kuin tuhka tuuleen. Jos tässä tämänkesäisessä kaasuonnettomuudessa jotakin hyvää on, se löytyy juuri tästä asenteiden muutoksesta.

Päivän lehti

6.4.2020