Uutiset

Rock, rauha ja rollaattori

Viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan melkein puolet keski-ikäisistä miehistä pitää rock-musiikkia tärkeänä osana elämäänsä.

Sehän tiedettiin tutkimattakin. Me olemme jo siirtyneet siihen rokkivaarien aikaan, jota me nykyiset rokkivaarit nuorina miehinä emme koskaan uskoneet näkevämme.

Eihän meidän pitänyt elää yli kolmekymppisiksi. Meidän piti elää ikuisesti, mutta vanhenematta koskaan.

Ja tässä sitä nyt ollaan.

Me olimme kyykyssä kiven takana selailemassa rock-levyjämme, kun meteori putosi ja tappoi muut dinosaurukset.

Jonkin ajan kuluttua nostimme päätämme, kurkistimme kiven takaa ja panimme merkille, että maisema oli muuttunut. Mikään ei enää näyttänyt tutulta. Meille jäivät vain levyt ja teini-ikä, tai sen muisto. Jatkoimme elämäämme niiden kanssa.

Siitä pitäen me rokkivaarit olemme täyttäneet joka vuosi aina uudelleen 19 vuotta. Meidän mielestämme ikääntymisessä tärkeintä on oikea asenne, vasta toiseksi tärkeintä tuki- ja liikuntaelinten kunto.

Me rokkivaarit tilastoimme nuoruuttamme yhä uudelleen. Vähintään kerran vuodessa me kokoonnumme leiritulille valitsemaan sata ”kaikkien aikojen parasta” rock-levyä. Ja joka vuosi ne ovat ne samat sata.

Joka vuosi ne samat sata levyä myydään meille uudelleen, aina uusina ”erikoisjuhlajulkaisuina”. Joka vuosi niiden lisukkeeksi löytyy vielä yksi ennen julkaisematon bonusraita ja hieman edelliskertaista paksumpi tekstivihkonen.

Joka vuosi se sadan parhaan lista on painettu vähän entistä paremmalle paperille. Me rokkivaarit olemme kuitenkin pitäneet puolemme tuloneuvotteluissa ja maksamme mukisematta siitä samasta listasta vähän enemmän. Kunhan se vain on se sama.

Me pohdimme varhaiseläkkeelle jäämistä vaikka elämme edelleen teini-ikää. Rypistyvän naaman alla hehkuu yhä sisäinen akne.

Meillä on lapset, jotka kasvavat, ja vaimot, jotka ovat ajat sitten kasvaneet aikuisiksi. Me olemme kasvaneet vain leveyttä. Välilevy taas on vähän painunut kasaan, mikä joskus haittaa musiikin eläytyvää vastaanottoa varsinkin stadionkonserteissa.

Me rokkivaarit otamme sinnikkäästi pinnistellen haltuun kaikki työelämän äkkiväärät muutokset: uuden tekniikan, tiimityön uusimmat trendit. Laarin pohjalla on vielä muutosvalmiutta, lukulasimme on suunnattu kohti tulevaisuuden haasteita. Vain musiikin suhteen maailma on meidän mielestämme kutakuinkin valmis.

Meillä on Satisfaction vinyylilevyllä, c-kasetilla, cd-levyllä ja tietokoneen kovalevyllä. Tällainen pomminvarma valmius soittaa Satisfactionia milloin ja missä oloissa tahansa tuottaa meille tyydytystä. Apeina päivinä ajattelemme: hyvä, että edes se.

Me olemme ensimmäinen oikea Peter Pan-sukupolvi, joka ei aio kasvaa aikuiseksi. Nyt me ollaan niinku vallassa. Ikiteinien tasavalta seisoo kolmen soinnun kivijalan päällä.