Kolumnit Uutiset

Rock-terapiaa Hämeenlinnalle: 6,6,6

Iron Maidenin keikan alkuun oli ehkä noin kuutisen minuuttia, kun ämyreistä kuului – ei kovin kovaa, mutta erottuvasti Deep Purplen Highway Star.

Päässäni niksahti: olin taas 22-vuotias ja ajoin läpi lakeuden iltaruskon myrkynvihreällä Datsun 100 A:llani kasettisoittimen nupit kaakossa. Se oli parasta terapiaa nuorelle miehelle.

Kovin pitkälle en ole päässyt. Heräsin haavekuvastani Kantolan tapahtumapuistossa, jossa kuuntelin heavy metallia yhdessä poikani, 25, kanssa.

Kuulun säälittäviin nuoruutensa vankeihin, keski-ikäisiin tai tuota kummallista määritelmää vanhempiin miehiin, jotka eivät ikinä ymmärrä elää ja käyttäytyä ikänsä edellyttämällä tavalla.

Nuorilla pitää olla synkät death metallinsa ja hirvityksensä. Niillä kaikilla on tarkoituksensa.

Mitä hurjemmin tajunta musiikilla räjähtää, sen kirkkaampi se voi taas olla. Eivät Eddie ja muut möröt ja sarvipäät kenenkään mieltä mädännytä, kun niiden antaa tulla ja mennä vapaasti, mitään kieltämättä, mitään paheksumatta.

Pedon lukukin: 666 on jotakin sellaista, jonka vain itselleen vieras tai taikauskonsa vanki ottaa itseensä. Numeroitahan ne vain.

Aina on yhtä hauskaa, kun joku oikein vakavasti paheksuu. Sekin on osa suurta juonta ihmisten onnellisuuden, yhteenkuuluvuuden, rauhan ja rakkauden lisäämiseksi.

Rock onnistuu siinä, missä EU näyttää epäonnistuneen, koska ihmiset ovat pikkusieluisia ja käpertyvät muka turvallisiin nurkkiinsa.

Iron Maiden on parhaimmillaan herkkää ja kaunista. Bruce Dickinsonin äänessä oli keskiviikkona syöpätaistelujen jälkeen valtavasti tunnetta.

Tunnetta pitää olla, sillä ihminen elää ja hengittää.

Kun Hämeenlinnaan on tämänkin suuruusluokan bändi saatu, niin mukaan piti mennä jo silkasta kaupunkilaisvelvollisuudesta.

Aivan liian helppoa on sanoa ei kiitos ja tehdä haluttomuudesta jonkin sortin hyve.

Kantolan tapahtumapuisto on täsmälleen oikein Hämeenlinnalle. Me tarvitsemme sitä. Pikkukaupunki kaipaa kipeästi rock-terapiaa – edes kerran vuodessa.

Myönnettävä tosin on, että päässäni on ollut aikaisemminkin vikaa. Vasemman korvani kuulo vammautui aikoinaan Motörheadin keikalla.

Nyt ymmärsin käyttää korvatulppia.