Uutiset

Roctum puhkui Tampereen kumoon

Pommit paukkuvat, päät lentelevät, hirviöt ja vähäpukeiset ihmiset juoksentelevat lavalla, paperisilput lentävät eikä dramaattisilta käänteiltäkään vältytä. Yleisö seuraa mykistyneenä spektaakkelia, jonka ääreen ahdasmielisten ei kannata vaivautua.

Kyseessä ei ole 70-luvun Alice Cooper -show vaan vuosi 2006 ja Hämeenlinnan ylpeys Roctum.

Jos joku ei vielä tiedä, Roctum on heavy rock -bändi, joka on parissa vuodessa kohonnut Suomen musiikkipiirien kuumaksi puheenaiheeksi. Yhtyeen hämmentävä lavashow, mediatempaukset ja rujo ulkomuoto ovat nostaneet nuorukaiset alan piireissä kulttisuosioon. Roctum muodostaa rockin kuluneista kliseistä omannäköisensä kokonaisuuden, jossa pääroolia näyttelee itseironia.

Uudenvuodenpäivänä Roctumin kimalluksesta päästiin nauttimaan Tampereen Tulliklubilla. Ennen Roctumia lavalla nähtiin tositoimissa myös muita Hämptonin nousevia nimiä eli Over’n’Out, Parasite City ja Benny Hell.

Paljasta pintaa ja paperisilppua

Kellon käytyä yli puolenyön lavalle ilmestyy hirviöpäinen mies varoittamaan yleisöä Roctumin show’n vaaroista. Eikä aikaakaan, kun areena on jo täynnä kauhuelokuvista tuttuja hahmoja tekemässä tilaa kirjaimellisesti raskaalle yhtyeelle – elopainoa näillä miekkosilla nimittäin riittää.

Rankkojen sävelten soidessa Roctumin 160-senttinen laulaja Stunk Man pomppii esiin sutenööri-lookissaan, joka koostuu pinkistä stetsonista, silkkisestä aamutakista, USA:n lipusta tehdyistä housuista ja kimaltelevasta paidasta. Muukin bändi on panostanut ulkomusiikillisiin seikkoihin, sillä paljaan pinnan lisäksi jätkien ruhoja myötäilevät muun muassa leopardipöksyt, tiikeriviitta ja tietenkin nahka ja metalli.

Tanner tömisee ja kulissit ovat kovilla, kun Roctum pistää jalalla koreasti. Stunk Man, kitaristi Zikk ja basisti Banana Boy heiluvat holtittomasti ympäri lavaa, kaatuilevat ja luovat pelottavia katseita yleisöön. Vaahtomuovinen hautakivi lentelee sinne-tänne, ja pian lava on täynnä paperisilppua, kun Stunk Man viskoo ympäriinsä dollareita ja repii vappuhuiskia säpäleiksi. Rock’n’roll elää!

Stunk sekoaa, soitto ei

Vaikka meininki tuntuu välillä kaoottiselta, Roctumin soitto ei kärsi elehdinnästä ja keikka etenee käsikirjoituksen mukaan. Stunk Man vaihtaa esiintymisasuaan useaan kertaan. Välillä hän tunnelmoi merimiespuvussa, kun taas välillä on vuorossa ”eroottisempaa” ketkutusta nahkapuvussa ruoskaa heilutellen. Sirkushuvien lisäksi kansalle jaetaan ihan konkreettisesti myös leipää, kun Sandwich-kappaleen soidessa yleisö saa niskaansa voileipäsadetta.

Kauhuelementit kuuluvat olennaisesti kunnon rock’n’roll-show’hun. Hirviöt ja kauhuleffojen murhaajat heiluivat lavalla jo alussa, mutta vähitellen myös Stunk Man sekoaa, ja valkotakkiset miehet raahaavat hänet laitokseen. Potilas kahlitaan Hannibal Lecterin tavoin pakkopaitaan ja kuonokoppaan. Ne eivät kuitenkaan estä häntä pakenemasta ja kuristamasta bändikavereitaan hengiltä.

Kun paha on päässyt karkuun, tarvitaan järeitä keinoja sen pysäyttämiseen. On siis aika päästää irti itse peto eli rumpali The Beast. Hän rynnii rumpujensa takaa mylvien lavan eteen, mutta ei taltutakaan Stunk Maniä vaan kovasti Alice Cooperia muistuttavan miehen, jolta hän riuhtaisee varmuuden vuoksi pään irti. Show voi siis jatkua.

Rock elää ja voi paksusti

Roctum rokkaa loppuun asti kovaa ja tunteella. Meininki onkin välillä kuin punk-keikalla, koska lava on täynnä rikkinäisiä lavasteita ja ilmapallon raatoja. Jotta siivojille riittää varmasti tarpeeksi töitä, Stunk Man viskoo yleisöä vielä vessapaperilla.

Kun soitto viimein lakkaa, olo on tyhjä mutta varsin huojentunut. Roctum on osoittanut, että hard rockin kliseet ovat edelleen käyttökelpoisia, kunhan vain mielikuvitusta riittää. Lohdullista on niin ikään, että maailma saa Roctumin myötä nauttia kunnon hämäläisistä rock-spektaakkeleista myös sen ajan, kun Turisas on pakkolevolla. (HäSa)