Kolumnit Uutiset

Rohkaisevia kehityshankkeita

Suomalainen luovuus on voimissaan, mitä ruuan kanssa leikkimiseen tulee. Lähes joka vuosi kansakunnalle tarjoillaan erinomaisia ideoita ja tuotteita, joiden tuottajilta köyhyys lähtee pysyvästi. Niitä nauttivat puolestaan pääsevät osallisiksi ikuisesta terveydestä ja pelastavat valinnoillaan maailman.

Tämän kesän innovaatio on niittyliha, viime vuonna kohistiin villiruuasta. Muutama vuosi sitten maaseudun autioituminen piti pysäyttää tarhaamalla strutseja, villisikoja, kyyttöjä tai biisoneita. Jo viime vuosituhannella luomu oli kova sana ja suoramyyntiä piti jokaisen menestyvän tuottajan harjoittaa.

Jokainen kelpo innovaatio tarvitsee tuekseen julkista rahaa, projektipäällikön ja tälle päällystakiksi tärkeilevän ohjausryhmän. Kun esiselvitysvaihe on ohi, jokainen taitava projektipäällikkö hankkii itselleen jatkoajan vakuuttamalla, että hankkeen tarve on ilmeinen ja jo esiselvityksessä saatiin monta kiinnostavaa polun päätä auki.

Myös lehdistö valjastetaan hyvän puolelle pahaa vastaan. Vallankin kesäisin laaditaan sinisilmäisiä juttuja hienoista ja mullistavista kehityshankkeita. Mainitsematta ei jää se, että jo alkuvaiheessa myös kansainvälinen mielenkiinto on herännyt ja vientinäkymät ovat rohkaisevia.

Jotta yhteiskunnan rahaa saadaan haaviin, projektijohto vakuuttaa, että samalla edistetään sukupuolten ja alueellista tasa-arvoa sekä ehkäistään syrjäytymistä, vaikka kyse olisi vain luonnonyrttien keräilystä.

Ani harvoin, jos koskaan median innostus kestää projektin loppuun saakka. Tiedotusvälineissä ei juuri ole juttuja sitä, paljonko todella syntyi uusia työpaikkoja, tuotteita ja vientiä.

Menestystarinoita ei ole, koska niitä ei koskaan syntynytkään. Komean projektin lopputuote on aika usein läjä pölyttyviä muistiota, selvityksiä ja pöytäkirjoja.

Mitä niittylihaan tulee, kysymys on jo vanhasta asiasta. Vielä muutama vuosikymmen sitten lypsykarja ruokittiin tärkeän maitotilin takia voimaperäisesti. Joutokarja, hiehot, vasikat, sonnimullit ja ummessa olevat lehmät laidunsivat hakamailla, rannoilla ja mäensyrjissä. Ne olivat niittylihan tuottajia, mutta ei niitä varten mitään hankkeita juostu kokoon.

Nyt niittyliha on kallista tavaraa, herrojen herkkua, jota myydään kuin apteekkitavaraa ikään. Volyymituotteeksi siitä ei ole eikä sillä siksi ole isoa merkitystä kansakunnan ravitsemiseksi. Kyse on mielikuvista, joilla niittyliha myydään rajatulle ja mukavista tarinoista pitävälle varakkaalle ostajajoukolle.

Sadattuhannet suomalaiset joutuvat joka päivä laskemaan kaupparahansa sentilleen eikä heillä ole varaa maksaa monia kymppejä niityn antimista. Hyvä, jos he kykenevät ostamaan edes silloin tällöin punaisen lapun sikanautaa.

Niittylihan markkinointi ei onneksi ole kovin tosikkomaista. Netissä kerrotaan, että yksi sitä maistaneissa huomaa muutoksia rasva-arvoissaan, toinen hormonitasapainossaan, kolmas mentaalitasossaan ja neljäs ei huomaa mitään.

Kaikki ovat oikeassa, kysymys on ennen muuta kivoista tuntemuksista.

Päivän lehti

29.9.2020

Fingerpori

comic