Uutiset

Rohkeasti idän kimppuun, Suomi

Heinäkuussa alkava EU:n puheenjohtajakausi avaa Suomelle mahdollisuuden muuttaa unionin tulevaisuuden roolia. Mutta löytyykö päättäjiltämme tahtoa ja uskallusta kajota unionin suuntaviivoihin?

Pahoin pelkään, että ei: Suomi tyytyy vain tanssimaan isojen jäsenmaiden muovaamia linjoja pitkin. Mikäli näin käy, unioni näyttäytyy jatkossakin vain talousyhteisönä, joka ei välitä, millaisten maiden kanssa se syventää yhteistyötään.

Mutta ainakin presidentin ja ulkoministerin paikoilla istuu sellaisia nimiä, joilla voisi olla uskallusta muuttaa EU:ta yhteisöksi, joka keskittyy muihinkin kuin talousasioihin. EU:han on ennen kaikkea arvoyhteisö, jolla on velvollisuus näyttää maailmalle, mikä eurooppalaisuuden todellinen ydin on: ihmisoikeuksiin pohjaava humanismi.

Humanismin juurruttaminen myös unionin ulkopuolelle luo edellytykset hedelmälliselle yhteistoiminnalle EU:n ja muun maailman välille. Eikä humanismia levitetä kylvämällä pommeja, vaan täsmäohjuksina toimivat tiukat sanat ja talouspakotteet.

EU:n puheenjohtajakaudella Suomen päättäjien olisi syytä nostaa tiukkasanaisesti esiin ainakin seuraavat unionin naapurien arkaluontoiset ongelmat, joihin EU arvovallallaan ja tahdollaan pystyy vaikuttamaan.

Turkki. Turkille on tehtävä selväksi, että mikäli maan ihmisoikeuksien loukkauksiin ja poliittisen vapauden puutteeseen ei saada muutosta, jäsenyysneuvottelut pysähtyvät.

EU:hun ei kerta kaikkiaan voida ottaa sellaista maata, jossa ei saa järjestää mielenosoitusta tai arvostella poliittista johtoa ilman pelkoa poliisin tai armeijan väkivaltaisesta kostosta. Puututtava on myös siihen, miksi armenialaisten kansanmurha on Turkissa edelleen tabu, jonka tunnustamista julkisesti vaativa voi päätyä linnaan.

Venäjä. EU:n ei pitäisi mitenkään voida kasvattaa kauppayhteyksiään Putinin Venäjään, jossa valta keskittyy yhä pienemmällä eliitille, alkuperäiskansojen oikeudet ovat retuperällä, media on alistettu valtaapitäville ja myös rasismi on nostamassa huolestuttavasti päätään.

Venäjällekin saa ja pitää asettaa ehtoja, jotka täyttämällä sille taataan lisää länsimaisia investointeja.

Suomi on tunnetusti osannut hyssyttelemällä käsitellä Venäjää autonomian ajan vanhasuomalaisesta myöntyväisyydestä lähtien, Paasikiven-Kekkosen-Koiviston-linjan kautta Haloseen ja Vanhaseen saakka. Nyt olisi hyvä sauma vaihtaa käsittelytaktiikka huomattavasti ärhäkämmäksi, kun selustaa ovat kerrankin turvaamassa Saksan, Britannian ja Ranskan kaltaiset EU-suurvallat.

EU:n on uskallettava nostaa pöydälle miten lihava kissa tahansa ja ratkoa myös kiusalliset kysymykset, jotta muukin maailma voisi jonain päivänä nauttia eurooppalaisille suoduista taloudellisista etuoikeuksista. Nyt on Suomen aika näyttää esimerkkiä ja pistää Turkin ja Venäjän johto koville.

olli.koikkalainen@hameensanomat.fi