Kolumnit Uutiset

Rohkeuskin palkitaan, joskus

Puoluejohtajat kainostelevat säästölistojen esittämistä. Kun heiltä listoja tivataan, vastaus on ainakin vielä ympäripyöreä ja samalla viitataan tuonnempana julkaistavaan vaaliohjelmaan.

Syy tähän on selvä: puoluejohtajilla on vahva käsitys siitä, että vain mieluisten asioiden kertominen äänestäjille kasvattaa suosiota.

Asia ei ole mustavalkoinen. Historiasta löytyy monia esimerkkejä siitä, miten vyönkiristystä ja hikeä kansalle lupaamalla on jopa lisätty suosiota.

Nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö jatkoi valtiovarainministerinä siitä, mihin hänen edeltäjänsä Iiro Viinanen (kok.) jäi. Hän leikkasi pääministeri Paavo Lipposen (sd.) vahvalla tuella 25 miljardia markkaa etuuksia ja tulonsiirtoja.

Niinistön suosio pysyi korkealla ja kun hän palasi kotimaahan Euroopan investointipankin varapääjohtajan paikalta, oli vastaanotto lähes messiaaninen.

Lipponenkin kykeni säilyttämään suosionsa ja piti pääministerin postin myös toiselle kaudelle.

Ehkä kaikkein tunnetuin ikävien asioiden puhuja oli presidentti Mauno Koivisto. Suomen Pankin johtajana hänen viesteissään oli paljon samaa kuin puoluetoveri Raimo Sailaksella myöhemmin.

Pääministerinäkään ei tyyli muuttunut ja suosio sen kuin kasvoi. Urho Kekkosen eroilmoituksen jälkeen Koivisto oli jo kansan mielissä nostettu presidentiksi.

Jos mennään historiassa taaksepäin, löytyy muitakin nuukaniiloja, kuten Väinö Tanner, joka toimi valtiovarainministerinä talvisotaa edeltäneinä vuosina.

Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok.) on ilmeisesti rohkaistunut edellä mainituista esimerkeistä, kun Liisa Jaakonsaarikin eteni urallaan tekemällä 1990-luvun lamatalkoissa ”Liisan listan”, jossa leikkauksen kohteet ja summat yksilöitiin.

Zyskowiczin 2,6 miljardin leikkauslistassa tyyli on sama: etuuksien jäädytyksiä koko vaalikaudelle ja työajan pidennyksiä julkiselle puolelle.

Ben korosti, että lista on hänen eikä kokoomuksen. Kokoomus onkin sanoutunut puolueena siitä irti, joskin allekirjoittaa listasta monia kohtia.

Zyskowiczin yksityisajattelu sai heti paljon julkisuutta. Eri asia on, tuoko se hänelle ääniä vai viekö se niitä.

Ben on tunnettu yksityisajattelija, ja hän on monta kertaa poikennut puolueen virallisista kannanotoista. Edellisen kerran konkarikansanedustaja loisti otsikoissa vastustaessaan valtion osaomistamien pörssiyhtiöiden hallituspalkkioiden nostamista.

Joka tapauksessa lista oli hyvä keskusteluavaus. Valitettavasti vain puhe loksahti heti sivuraiteelleen. Kun olisi pitänyt keskustella kokonaissäästötarpeesta, kiinnitettiin huomiota lähinnä siihen, tulevatko työajan pienestä pidennyksestä niin isot säästöt.

Mutta kerrankos sitä lapsi menee pesuveden mukana.