Uutiset

Rokottaminen oli vastuullisuutta

Tekikö Suomi virheen, kun se ryhtyi rokottamaan kansalaisiaan sikainfluenssaa vastaan? Kysymys on erittäin aiheellinen, sillä rokotuksen jälkeen kuutisenkymmentä lasta ja nuorta sairastui narkolepsiaan, nukahtelusairauteen.

Narkolepsiaan sairastuneet ja heidän omaisensa ovat vihaisia ja pettyneitä. Tässä ei ole ihmettelemistä. Jokainen voi kuvitella, miltä tuntuu terveen lapsen vakava sairastuminen vain yhden, turvalliseksi kuvitellun rokotuksen jälkeen.

Vanhempien tukeminen on ensiarvoisen tärkeää: sairastuneet tarvitsevat tässä tilanteessa kaiken mahdollisen avun. Sairastuneille maksettavien korvausten kanssa ei pidä vitkutella.

Itse rokotuspäätöksen oikeellisuutta arvioinnissa on aivan välttämätöntä siirtyä ajassa taaksepäin vuoden 2009 kevääseen.

Sikainfluenssa lähestyi Suomea, edessä oli epidemia, joka arvioitiin kansainvälisissä tutkimuksissa vakavaksi. Sikainfluenssa olisi massojen sairaus, joka lamauttaisi yhteiskuntaa ja kylväisi kuolemaa. Tämä oli näkymä.

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL tekivät silloisen tiedon valossa ainoan mahdollisen ratkaisun.

Suomi tilasi rokotetta, jonka yhteydestä narkolepsiaan ei ollut edes aavistusta.

Ratkaisun arvostelijat muistuttavat, että rokotuspäätöksen oikeellisuutta epäiltiin jo keväällä 2009. Tämä pitää paikkansa, äänessä olivat kuitenkin pääasiassa ne, jotka vastustavat kaikkea rokottamista.

Rokotuksesta päättäneitä on patistettu kertamaan oppi siitä, että rokotteella on yleensä sivuvaikutuksia. Mikään ei viittaa lääkäreiden vähätelleen tätä hyvin tunnettua tosiasiaa.

Rokotuksessa arvioitiin aivan tavanomaiseen tapaan huolellisesti massarokotuksen etuja ja haittoja. Jälleen ollaan kasvotusten jo edellä mainitun tosiasian kanssa: edut arvioitiin paljon haittoja suuremmiksi, narkolepsian vaarasta lääkäreillä ei ollut tietoa.

THL:n tuoreen arvion mukaan rokotteella ja narkolepsialla on kiinteä yhteys, edelleenkään tutkijoilla ei ole kuitenkaan kuin lukuisia teorioita siitä, miksi rokotettuja sairastui nukahtamistautiin.

Lääketieteen huippuasiantuntijat ovat siis rokotteen vakavasti sivuvaikutuksesta jokseenkin yhtä tietämättömiä nyt kuin rokotusohjelmasta päätettäessä.

Lääkäreiden pitäisi olla viisaampia, tähän on helppo yhtyä, jälkiviisasteluun ei sentään ole tässäkään asiassa syytä sortua.

Sitkeästi elävien väitteiden mukaan Suomi hankki halpaa rokotetta ja hinnasta tinkiminen kostautui. Kanadassa käytettiin samaa rokotetta, joka ei siellä aiheuttanut narkolepsiaa.

Edessä olevissa tutkimuksissa olisi tärkeää selvittää, miksi rokotettuja sairastui narkolepsiaan. Tieto olisi tärkeää kaivaa esiin sekä omaisten tuskan helpottamiseksi että tulevien rokotusten turvallisuuden lisäämiseksi.

Tiedon aukko on vakavan suuri.