Kolumnit Uutiset

Rötisköistä arvorakennuksiksi

Olen kai tosiaan tulossa vanhaksi, sillä menneiden vuosikymmenten asiat kiinnostavat välillä vähintään yhtä paljon kuin nykyaika. Tässä omassakin lehdessä erityisen kiinnostavia palstoja ovat 50 vuoden takaiset uutiset ja Mennyt maailma.

Tuntuu uskomattomalta, että viisikymmentä vuotta sitten julkaistut uutiset kertovat omasta lapsuudestani. Erityisen kiinnostavia ovat uutiset ja kuvat, joissa selvitetään, miten Hämeenlinnaa rakennettiin 1960-luvulla. Outoa huomata, että monet rakennukset, jotka omasta mielestäni ovat olleet olemassa aina, ovat kuitenkin nuorempia kuin itse olen. Hämeenlinnan keskustahan rakennettiin pitkälti uusiksi 1960- ja 1970-luvuilla.

Muistan toki, että kaupunkiin rakennettiin 40–50 vuotta sitten paljon uusia kerrostaloja. Talotyömaat oli ympäröity huolellisesti lautaseinillä, ja jalankulkijat saivat kulkea työmaiden ohi katettuja puisia käytäviä pitkin. Jos työmaan lautaseinässä oli reikä, siitä piti aina kurkistaa ohi kulkiessa!

Kotikorttelistanikin purettiin vanhoja puutaloja. Joskus me lapset kävimme hylätyissä taloissa sisälläkin, vähän ennen purkamista. Nehän olivat parhaita leikkipaikkoja! Muistan vieläkin, miltä vanhassa puutalossa haisi.

Lapsen mieleen ei tullut ihmetellä, miksi puretaan niin paljon, tai ajatella, että olisihan noista puutaloista voinut vähän useamman säästääkin. Rötiskö mikä rötiskö, oli tuolloin aika yleinen ajattelutapa.

Mutta eipä tuo ajattelutapa ole kovin paljon muuttunut. Nyt kyllä ihaillaan muutamia säilyneitä vuosisadan alun puutaloja, mutta esimerkiksi 1950-luvun arkkitehtuurilla ei liiemmälti ole ystäviä.

Moni on ihmetellyt esimerkiksi, miksi Hämeenlinnan linja-autoasema halutaan säilyttää. Eihän se ole edes kaunis!

Mutta mistä me tiedämme, minkälaisia rakennuksia tulevat sukupolvet arvostavat? Eihän 1960- ja 1970-lukujen ihmisetkään arvostaneet vuosisadan alun puutaloja, vaikka me nyt 50 vuotta myöhemmin rakastamme niitä.

Osasivatkohan ihmiset aikoinaan pitää vanhoja punatiilisiä tehdasympäristöjä varsinaisesti kauniina? Onneksi niitä on kuitenkin säilytetty. Mitä olisi Hämeenlinna ilman Verkatehdastaan tai Forssa ilman Kehräämön aluetta!

Ja kyllä meillä pitää olla esimerkkejä rakennuksista jokaiselta vuosikymmeneltä, jopa tylsinä pidetyiltä 1950–1970-luvuilta. Pelkät valokuvat eivät riitä.

Kerroksellisuus ennen kaikkea!