Uutiset

Ruijansuomalaiset eivät antaneet koti-ikävälle periksi

Pykeija, pieni kylä Jäämeren rannalla Pohjois-Norjassa, rakennettiin tuuliselle ja kivikkoiselle luodolle. Mikään ympäristössä ei muistuta Suomesta.

-Mahtoi suomalaisilla aluksi olla koti-ikävä, kun menivät humisevien honkien luota Pykeijaan, kirjailija Tarja Lappalainen miettii.

Koti-ikävälle ei annettu periksi. Seuraavat sukupolvet eivät enää osanneet metsäistä Suomea kaivata, mutta heille siirtyi perintönä jotakin muuta.

-Suomen kieli säilyi hämmästyttävän hyvin ruijansuomalaisten keskuudessa. Tänä päivänä Pykeijan kyläläisistä noin 60 prosenttia osaa suhteellisen hyvin suomea.

Suomalaisten kanssa veljeillyt oli varmasti vakooja

Reilut 150 vuotta sitten Suomesta lähteneet siirtolaiset muodostivat Ruijan alueelle varsin runsaslukuisen suomalaisväestön.

Ruijansuomalaisten vaiheet on nyt tallennettu kansien väliin. Tarja Lappalaisen kirja Ruijansuomalaisten elämää – Historiaa ja tarinoita Jäämeren rannalta on tarina suomalaisesta sisukkuudesta ja selviytymisestä paitsi karuissa oloissa, myös vähemmistökansaan kohdistuneesta sorrosta ja epäluulosta.

-Suomalaiset otettiin aluksi hyvin vastaan, mutta olot muuttuivat. Tilalle tuli norjalaistamispolitiikka, Lappalainen kertoo.

Suomea puhuvia ja Suomessa vierailevia ei aina katsottu hyvällä. Erästä ruijansuomalaista miestä paikalliset viranomaiset epäilivät Venäjällä koulutetuksi vakoojaksi, koska hän veljeili suomalaisten kanssa ja opiskeli suomen kieltä. Tavallisten norjalaisten kanssa välit olivat kuitenkin hyvät.

Hauskoja ja surullisia ruijansuomalaisten kohtaloita

Vakoojaksi epäillyn miehen tapaus on vain yksi monista, monipuolisista ruijansuomalaisten tarinoista – kirjassa on niin hauskoja kuin surullisiakin kertomuksia ruijansuomalaisten itsensä ja heidän jälkeläistensä kertomana.

-Olen yrittänyt säilyttää kertojien persoonallisen puhetyylin, Lappalainen kertoo.

Esimerkiksi Sigrid Stenbak Paatsjoelta muistelee, miten toisen maailmansodan aikana Norjassa liikkuneita saksalaisia sotilaita hämmästeltiin:

”Joku muisteli ja nauroi, että mikä se nuissa saksalaisissa on, kun naiset niin niihin ihastuivat. Hänelle vastattiin, että ne on niin hyviä puhumaan, puhuivat niin hyvin, että et hoksikaan kun olit jo seljälläs.”

Ruijansuomalaisista tiedetään Suomessa varsin vähän

Kirja on ilmestynyt samaan aikaan sekä suomeksi että norjaksi. Kirja on tärkeä ruijansuomalaisten jälkeläisille, jotka etsivät omia sukujuuriaan, mutta teos on tarkoitettu jokaiselle historiasta kiinnostuneelle.

-Suomessa kirja on paikallaan, sillä varsinkaan etelässä ei kveeneistä juuri tiedetä, Lappalainen toteaa.

Suomalaisille kirja on myös hyvä osoitus siitä, että pieni kansamme on levittäytynyt kotimaan rajojen ulkopuolelle.

-Suomalaisia tarinoita on paljon ympäri maailman, sillä suomalaisia ja heidän jälkeläisiään on maailmalla iso joukko. (HäSa)