Uutiset

Ruokaa, ruokaa, ruokaa...

Kunpa en tietäisi, miltä hyvä ruoka maistuu. Melkein yhdyn marsalkka Mannerheimin kuuluisiin sanoihin. Joka lautasella on kuitenkin kaksi puolta.

Valitettavasti hyvä ruoka kasvattaa minua huonossa mielessä, itä-länsi-suunnassa.

No, hyvä ruoka kasvattaa myös hyvässä mielessä – vyötärön ohella laajenee tajunta. Ystäväni olivat syksyllä Barcelonan lähistöllä illallistamassa kolmen Michelin-tähden El Bulli -ravintolassa. Tiedonjanoisena ihmisenä tietenkin utelin heti, mitä söitte, paljonko maksoi.

Menu sisälsi kevyesti kypsennettyä merirapua tryffelitapenadin kera, hummeria ja kanttarelleja, samppanjassa keitettyä piikkikampelaa ja kaviaaria. Opin jo monta uutta ruokalajia, mutta se hinta – 190 euroa hengeltä!

Putosin tuoliltani. Toivuttuani luterilaisesta järkytyksestä tokaisin: Onko mitään järkeä panna niin paljon rahaa ruokaan ja ravintolassa istumiseen?

Lähes saman tien sain vastauksen. Tähtiravintolat kuulemma työllistävät melkoisesti väkeä, paitsi itse paikalla myös talon ulkopuolella – kanaloista pesuloihin. Michelin-ravintoloissa on ystäväni mukaan yleensä yksi henkilökunnan edustaja kahta asiakasta kohti.

Ravintolapöydän ympärillä häärii siis melkoinen alihankkijoiden armeija, joka pitää pystyssä lähes kokonaisen kylän.

Hyvä ruoka, ja miksei myös huono, on opettanut jonkinmoisia tapoja. Huulet pyyhitään lautasliinaan aina jos niihin tuntuu tarttuneen ruokaa ja aina ennen kuin juodaan lasista.

Lautasliinaa pidetään sylissä, sillä jo Ludvig XVI kielsi sen solmimisen kaulan ympäri. Hyvät tavat sallivat poikkeuksen vain, jos nautitaan rapuja tai kuorittavia meren antimia.

Nämä satojen vuosien takaiset ohjeet olen havainnut varsin hyödyllisiksi, sillä aina tuntuu jotakin soosia syliin tipahtavan.

Grimond de la Reyniére, Herkkusuiden almanakan tekijä 1800-luvulta, jo varoitti: Varokaa ihmisiä, joita syöminen ei kiinnosta.

Sanonnasta tulee mieleeni eräs toinen ystävä, jonka kanssa vietin aurinkoista rantapäivää. Hänen edellisiltainen yhden illan suhteensa oli jäänyt ranta-aamuna vielä nukkumaan. Puolen päivän aikaan ystäväni kännykkä piippasi: Mennäänkö jonnekin lounastamaan? Ystäväni vasta tekstiviestillä: En syö tänään mitään!

Ystäväni otti mallia kuuluisasta erakosta Greta Garbosta. Näyttelijätärtä kun houkutteli vaikka illalliselle, Garbo vastasi siihen: En tiedä vielä, onko minulla silloin nälkä.

Mikäkö opetus? Ruoka voi olla yhdistävä tai erottava tekijä. Tässä tapauksessa erottava. Joten varokaa ihmisiä, joita syöminen ei kiinnosta.

elina.nummelin@hameensanomat.fi