Uutiset

Ruokapöydältä löytyi jänis

Hilla-koira kipittää edellä ja löytää tiheästä taimikosta jotakin, jonka Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen RKTL:n tutkija Katja Holmala toivoikin löytävänsä: Maassa on jäniksen takakäpälä.

Se kertoo, että Kanta-Hämeen nimikkoilves Jussi on aterioinut jossakin lähistössä.

– Tästä jalasta ei voi varmaksi tietää, onko kyseessä metsäjänis vai rusakko.

Muutaman metrin päästä löytyvät kuitenkin jänön muut raajat, töpöhäntä ja karvatupsuja. Holmalan kolmen kuukauden ikäinen pohjanpystykora Hilla on ohjannut meidät Jussi-ilveksen ruokapöydälle Pohjois-Mäntsälässä.

– Ilves on syönyt nuoren metsäjäniksen, Holmala pystyy nyt määrittelemään ruokapöydän antimen.

Paikka päivittyy joka neljäs tunti

Jussi-ilves oli noin 11 kuukauden ikäinen, kun se otettiin loukulla kiinni Lammin Evolta ja sen kaulaan kiinnitettiin radiopanta 16. huhtikuuta. Hämeen liitto tukee tehtävää tutkimusta. Maakuntaliitto kustansi pannan ja sai nuoresta ilvesyksilöstä nimikkoeläimensä.

Tutkija Katja Holmala seuraa Jussin liikkumista radiopannan satelliittipaikantimen avulla. Hän ei ole koskaan nähnyt ilveksiä luonnossa, vaikka kulkee metsissä työkseen.

– Minun näkemiseni on sitä, että saan sähköpostiin paikannuksia pannasta. Satelliitti määrittää ilveksen tarkan sijainnin ja lähettää matkapuhelinverkon kautta minulle tiedon sähköpostiin.

Paikantamisessa käytetään uusinta uutta tekniikkaa. Panta kestää eläimen kaulassa noin vuoden verran lähetyskunnossa. Pannan paino tulee lähinnä paristosta. Panta ei saa olla liian suuri, ettei se haittaa eläimen normaalia käyttäytymistä.

Panta tekee paikannuksen neljän tunnin välein eli kuusi kertaa vuorokaudessa.

– Jussin pannoituksen jälkeen laite on tehnyt noin 900 paikannusta. Pannan avulla saadaan äärimmäisen tarkkaa tietoa eläimen liikkumisesta. Tiedetään muutaman metrin tarkkuudella esimerkiksi, onko se liikkunut teiden tai asutuksen lähellä.

Pisteiden tiheys kertoo saaliista

Käsipaikantimessa näkyy pienellä alueella useita pisteitä, joten Jussi on viipynyt näillä main jonkin aikaa. Holmala kertoo, että jos pisteitä on kaksi, se merkitsee noin kahdeksan tunnin oleskelua.

– Jos pisteitä on paljon, se tarkoittaa, että paikassa on täytynyt olla saalista. Ilves on hämäräaktiivinen, yöllä se ei paikoillaan makoile. Voimme löytää sen päivämakuupaikkoja.

Vähän matkan päästä löytyy sammalikko, jolla Jussi on oleillut auringossa. Sammale on kulunut ja Holmala erottaa paikasta valkoisia ilveksen vatsakarvoja.

– Tässä on oltu, on sen verran karvoja. Mutta ei niin paljon, että olisi makuupaikka.

Hillasta kasvaa tutkijan työkaveri

Tähän mennessä Jussi on kulkenut synnyinpaikaltaan Evolta noin 60 kilometrin päähän Etelä-Hämeen riistakeskuksen alueelta Uudenmaan riistakeskuksen alueelle. Kaikkiaan se on kulkenut yli 300 kilometriä.

– Nyt näyttää, että Jussi olisi asettunut Lahden–Helsingin moottoritien itäpuolelle, missä se on viipynyt kesäkuusta asti 15 kertaa 15 kilometrin kokoisella alueella. Jos se on täällä yhä syksyllä, se ei todennäköisesti siirry enää muualle, Holmala sanoo.

Jos panta toimii niin kuin sen pitää, Holmala tekee sen liikkeistä tehoseurannan. Se tarkoittaa, että hän kiertää jokaisen paikannetun pisteen, jossa ilves on käynyt.

– Siellä tutkin, mitä ilves on syönyt, millaisessa metsässä se on viettänyt aikaa. Luontoa ei voi oppia tietokoneelta eikä kartoista. Tekniikka ei korvaa koskaan maastotyötä.

Hilla-koirasta hän kouluttaa itselleen työkaverin. Maastotöissä siitä on paljon hyötyä tutkijalle, sillä koiran nenä auttaa havaintojen tekemisessä.

– Varsinkin kesäaikaan hajujäljet auttavat, kun pitää löytää ilveksen makuukset sekä pissa- ja kakkapaikat. Ilves peittää saaliinsa jäänteet, jotka koira löytää nopeasti ja varmasti. Kakkaa siivilässä huuhtelemalla jäävät karvat ja luut jäljelle, mistä näkee mitä eläin on syönyt.

Uroksen alueella monta naarasta

Katja Holmala on RKTL:n tutkija ja ympäristötieteiden tohtori, joka on viime vuodesta lähtien vastannut koko Suomen ilvestutkimuksesta. Hän seuraa Suomen eri osien ilveskantoja ja kannanvaihteluja. Hän seuraa useita pantailveksiä yhtä aikaa.

– Jussi oli pannoitettaessa nuori yksilö, jonka oli odotettavissa lähtevän synnyinalueeltaan liikkeelle. Nuoren uroksen on etsittävä vapaa alue, jossa ei ole sukukypsää valtaurosta. Naaraita ei säätele valtauros, joka ajaa nuoren kilpailijansa pois, vaan muiden naaraiden sijainti.

Tutkija ei koskaan jäljitä eläintä, vaan antaa sen liikkua rauhassa. Nytkin ollaan Jussin jäljillä paikassa, jossa se on kulkenut kolme neljä päivää aikaisemmin.

– Ei häiritä sen jokapäiväistä käyttäytymistä. Ei mennä tämänpäiväisille jäljille, sillä ei ole mieltä tutkijan tutkijan vaikutusta ilvekseen.

Jussin ruokailupaikka löytyy kivikkoisesta rinteestä, jossa on harventamista odottava mäntytaimikko. Läheiseltä metsätieltä näkee, että maaston korkeusvaihtelut ovat melkoisia. Korkeilta paikoilta ilveksen on hyvä tähyillä saalista, ja juosta salamana sen kimppuun. (HäSa)

Nimikkoilves-yhteistyössä on mukana myös Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema, jonka nettisivuilta voi seurata Jussin liikkeitä kartoista kuukausi kerrallaan.

Päivän lehti

17.1.2020