Uutiset

Ruokauutiset eivät aina edistä mielenrauhaa

Ei ole monta vuosikymmentä siitä, kun suurin ruokaongelma Suomessa oli se, ettei sitä riittänyt kunnolla kaikille. Nykyään taas suurimmat pulmat ovat siinä, että syömme liikaa ja epäterveellisesti.

Vaikka hyvään ruokaan keskittyvä gourmet-kulttuuri on nyt kovasti muodissa, roskaruokakin houkuttaa edelleen, eikä vain nuorisoa.

Tiedämme hyvin, että hampurilaiset ja pizzat ovat epäterveellisiä, mutta syömme niitä silti. Jos syömme niitä niin paljon että lihomme tai sairastumme, tiedämme järkevinä ihmisinä, että voimme syyttää asiasta vain itseämme. Emme ole kuin amerikkalaiset, jotka ensin syövät itsensä sairaiksi ja haastavat sen jälkeen hampurilaisyhtiön oikeuteen.

Mutta joskus käykin niin, että jokin terveelliseksi luulemamme ruoka osoittautuu vähemmän ravitsevaksi tai jopa epäterveelliseksi. Välillä vaikuttaa siltä, että meitä suorastaan huijataan.

Hämäykseksi kutsuisin ruisleipien myyntiä ja markkinointia. Ruisleipänä näet myydään sellaisiakin leipiä, jotka sisältävät ruista vaivaiset 30-40 prosenttia.

Luettuani tästä ensimmäisen kerran aloin kaupassa tutkiskella ruisleipäpussien pienellä präntättyjä tekstejä. Ja totta tosiaan, juuri ne leivät, joita olin suosinut, sisältävätkin rukiin ohella runsaasti myös vehnää, jotkut myös perunahiutaleita. Eli ne ovatkin oikeastaan sekaleipiä, eivät ruisleipiä. Tällaisia sekaleipiä on tarjolla paljon useampia laatuja kuin oikeita ruisleipiä.

Asiaa käsittelevissä lehtijutuissa on todettu, ettei ole olemassa mitään säännöksiä siitä, kuinka paljon ruista pitää ruisleivässä olla. Mielestäni tässä on selvä epäkohta.

Onneksi olen löytänyt myös leipiä, jotka sisältävät ruista reilusti yli puolet. Ja onneksi vanha kunnon jälkiuunileipä sentään kuuluu ruisleipien joukkoon.

Ihmettelen myös suomalaista fosfaattikäytäntöä. Mm. keitto- ja palvikinkkuleikkeleisiin lisätään fosfaatteja, jotta ne sitoisivat vettä. Veden ansiosta saadaan lisää painoa, ja tietysti vesi mehevöittääkin tuotteita.

Painon lisäys on kuitenkin silkkaa huijausta, kun asiakas joutuu maksamaan vedestä lihan kilohinnan. Pahempaa kuitenkin on, että fosfaatti on terveysriski.

Se näet estää kalsiumin imeytymistä, tutkijat kertovat. He ovat osoittaneet yhteyden liiallisten fosfaattimäärien ja osteoporoosin välillä.

Ruotsissa fosfaattien käyttö lihajalosteissa oli täysin kiellettyä ennen EU-jäsenyyttä, ja nykyäänkin Ruotsissa on tarjolla fosfaatittomia tuotteita. Miksiköhän meillä on toisin?

Minä ainakaan en edes tiedä, millaiselta fosfaatiton makkara maistuu. Lapsuudestani muistan hokeman, että huonoinkin suomalaismakkara on parempaa kuin paras ruotsalainen.

Nyt kun tiedän, mistä ero ilmeisesti johtuu, olisin valmis maistamaan ruotsalaistakin.