Uutiset

Analyysi: Ruotsin Löfvenillä päänvaivaa –Työsuhdeturvan muuttaminen vetää Ruotsin hallitusta eri suuntiin ja ruotsindemokraattien asema pakottaa tasapainoiluun

Ruotsidemokraattien vaa'ankieliaseman ja siitä johtuneen blokkien murtumisen vuoksi hallituksen pitäisi kumartaa sekä vasemmalle että oikealle, kirjoittaa Lännen Median toimittaja Daniel Wallenius.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenin toinen hallitus on vähän kuin kissa. Ainakin sillä tuntuu olevan yhtä monta elämää.

Syyskuussa syntynyt kohu Löfvenin maahanmuuttopuheista suututti hallituskumppani ympäristöpuolueen. Se on tuskin ehtinyt laantua, kun seuraava hallituskriisi kaatui päälle.

Nyt kiistan kohteena on laki työsuhdeturvasta, ja vääntö muistuttaa jossain määrin kiistelyä Juha Sipilän hallituksen kiky-sopimuksesta.

Hallitus sai kesäkuun alussa selvityksen lakimuutoksesta. Tämän jälkeen hallitus heitti pallon työmarkkinajärjestöille ja antoi kaksi kuukautta aikaa neuvotella. Ratkaisua ei löytynyt, ja nyt on määrä edetä selvityksen pohjalta.

Mutta edetäänkö sittenkään?

Blokkirajat rikki

Ruotsin nykyhallitus on poikkeuksellisen monimutkainen korttitalo.

Normaalisti hallitus-oppositio-jaon toisella puolella ovat vasemmistoblokki eli sosiaalidemokraatit, ympäristöpuolue ja vasemmisto, toisella puolella taas oikeistoallianssi eli maltillinen kokoomus, kristillisdemokraatit, keskusta ja liberaalit.

Näin oli vuosikymmeniä, kunnes ruotsidemokraatit sai vaaleissa niin suuren paikkamäärän, ettei kumpikaan blokki voinut muodostaa hallitusta.

Pääministeri Stefan Löfven joutuu tasapainoilemaan vasemmiston ja entisten oikeistovastustajiensa vaatimusten välillä. Kuva: Mika Schmidt / POOL
Pääministeri Stefan Löfven joutuu tasapainoilemaan vasemmiston ja entisten oikeistovastustajiensa vaatimusten välillä. Kuva: Mika Schmidt / POOL

Nyt hallituksessa istuvat sosiaalidemokraatit ja ympäristöpuolue, joilla on vain 116 valtiopäivien 349 edustajasta. Liberaalidemokraatit ja keskusta rikkoivat blokkirajan ja asettuivat hallituksen tueksi. Se oli niille mieluisampi vaihtoehto kuin oikeistohallitus ruotsidemokraattien kanssa.

Blokkirajan rikkomiseksi vaadittiin vasemmiston pullauttaminen oppositioon. Se ei äänestä luottamusäänestyksissä hallituksen puolesta, muttei sitä vastaankaan, koska ei halua oikeistohallitusta.

Diskuteeraamalla siitä selviää

Neuvottelujen kariuduttua vasemmisto ilmoitti, että se vaatii Löfvenin eroa, jos hallitus edistää selvityksessä mainittuja keinoja.

Keskusta ja liberaalit puolestaan vastasivat, että odottavat hallituksen etenevän sovitusti selvityksen pohjalta. Hallitus tarvitsee kaikkien kolmen puolueen tukea pysyäkseen vallassa.

Vaalikauden aiemmat tapahtumat huomioon ottaen tilanne ei ole umpikuja.

Maltillisen kokoomuksen tai kristillisdemokraattien kannattajat eivät enää näe esteitä yhteistyölle ruotsidemokraattien kanssa. Liberaalit ja keskusta ovat alkaneet haikailla takaisin oikeistohallitukseen. Vasemmistolle on tarjolla pelkkiä huonoja vaihtoehtoja, joten se jättänee jälleen tilaisuuden hallituksen kaatamiseen käyttämättä. Näin tie olisi auki sille, että hallitus etenee selvityksensä pohjalta.

Mutta Ruotsi ei olisi Ruotsi, jos ei asioita diskuteerattaisi perinpohjaisesti. Hallitus ja tukipuolueet ovat jo kertoneet olevansa valmiita antamaan neuvotteluille lisäaikaa.

Todennäköisesti osapuolet hierovat lopulta laihan sovun ja valtakunnassa on kaikki hyvin. Kriisi on kuitenkin konkreettinen osoitus siitä, miten vaikeaksi ruotsidemokraattien vaa’ankieliasema on Ruotsin politiikan tehnyt.

Päivän lehti

20.10.2020

Fingerpori

comic