Uutiset

Ruotsi voittaa Suomen äänestysinnossa - "Tiedetään mitä saa, kun äänestää tiettyä blokkia"

Länsinaapurissa käydään uurnilla suomalaisia ahkerammin. Suomessa intoa vähentää se, että äänestäjä ei tiedä politiikan lopullista sisältöä.
Ruotsin valtiopäivävaaleissa annettiin runsaat 6,5 miljoonaa ääntä. Äänioikeutettuja on vajaat 7,5 miljoonaa.

Ruotsi pesee Suomen palloilulajien lisäksi myös politiikassa. Ainakin, jos asiaa mitataan äänestysaktiivisuudella.

Viime sunnuntaina 87,1 prosenttia ruotsalaisista äänioikeutetuista kävi tuikkaamassa äänestyslipukkeen uurnaan. Suomen eduskuntavaaleissa vuonna 2015 lukema oli länsinaapuriin verrattuna vaatimaton, 70,1.

Kelan entinen pääjohtaja Liisa Hyssälä (kesk.) on tutkinut suomalaisten laiskaa äänestysintoa Sitran laskuun.

Hänen mukaansa ero länsinaapuriin selittyy blokkipolitiikalla. Ruotsissa hallituksen on perinteisesti muodostanut joko porvari- tai vasemmistoblokki. Muita vaihtoehtoja hallituspohjaksi ei ennen tämän vuoden vaaleja käytännössä ole ollut.

 

Blokkien vaaliohjelmat ovat muuttuneet hallitusohjelmiksi, jos ne ovat saaneet enemmistön valtiopäiville. Suomalaisen konsensuspolitiikan lopputuote on usein yllätys.

– On tiedetty, mitä saa, jos äänestää tiettyä blokkia. Suomessa on henkilövaali, eikä kukaan tiedä seuraavan hallituksen koostumusta tai mitä asioita se ajaa. Ihmiset eivät yksinkertaisesti tiedä, mikä on politiikan lopullinen sisältö.

Otetaan esimerkiksi aina ja ikuisesti ajankohtainen sote-uudistus. Eduskuntavaaleissa vuonna 2015 äänestäjillä ei ollut pienintäkään tietoa siitä, millainen hallituksen nyt ajama malli on. Ruotsissa vastaavan kokoluokan uudistuksiin pääsee vaikuttamaan paljon suoremmin.

– Nytkin, jos sote kaatuu, niin eihän kukaan tiedä, mikä on sdp:n malli. Eivät äänestäjät tiedä, minkälaista mallia he voivat äänestää. Eikä äänestäjä voi tietää, mihin malliin seuraava hallituskoalitio päätyy. Tulee kompromissin kompromissi.

 

Suomen Tukholman-instituutin johtaja Anders Eriksson on Hyssälän kanssa samaa mieltä blokkipolitiikasta. On mielekkäämpää äänestää, kun on kaksi selkeää vaihtoehtoa.

– Tällä kertaa oli kolme vaihtoehtoa, mutta luulen, että demarit onnistuivat mobilisoimaan omat kannattajansa, koska heidän kannatuksensa nousi selvästi mielipidemittauksista.

Eriksson tarjoaa yhdeksi selitykseksi sitä, että sosiaalidemokraattien asema on ollut poikkeuksellisen vahva. Tämä on luonut selkeän kilpailuasetelman.

– Toisaalta moderaatit (maltillinen kokoomus) on koko ajan ollut suurin porvaripuolue. Pääministeriksi on ollut kaksi selvää vaihtoehtoa.

Suomessa valitetaan usein, että puolueet ovat liian samanlaisia, eikä politiikka kuitenkaan muutu äänestämällä. Erikssonin mukaan Ruotsissa on toisin.

– Muistan, kuinka yritin selittää ruotsalaisille radiokuuntelijoille vuonna 1987, miten Suomessa demarit ja kokoomus voivat olla samassa hallituksessa. Se oli erittäin vaativa tehtävä, Eriksson sanoo.

Aika näyttää kuitenkin ajaneen blokkipolitiikan ohi. Ruotsin poliittinen pattitilanne on sitä luokkaa, että uusien vaalien uhka leijuu ilmassa.

Suomesta tuttu poliittisten ideologioiden sateenkaari samassa hallituksessa ei kelpaa juuri kenellekään.

 

Ruotsissa on käytössä puoliavoin listavaali. Se tarkoittaa sitä, että puolueet asettavat omat ehdokkaansa paremmuusjärjestykseen. Jos äänestäjä on yhtä mieltä listan kanssa, hän voi äänestää pelkkää puoluetta. Vaihtoehtoisesti voi myös äänestää ehdokasta.

Hyssälän mukaan se on äänestäjille helpompi vaihtoehto.

– Minulla asuu ystävä Ruotsissa, eikä hän tiedä, kuka hänen kansanedustajansa on. Suomessa tiedetään, ketä on äänestetty ja häntä sitten kovistellaan, Hyssälä pohtii.

Hyssälän mukaan äänestysaktiivisuutta voitaisiin kasvattaa lisäämällä tavallisille ihmisille mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon.

Yhtenä osallisuutta lisäävänä esimerkkinä hän mainitsee kansalaisaloitteen, joka otettiin käyttöön vuonna 2012.

– Kansalaiset voivat nostaa eduskunnan agendalle asioita. Idea ei kuitenkaan ollut se, että kansalaiset saisivat päättää, miten vaikkapa aborttikysymyksessä toimitaan, vaan eduskunta päättää.

Viime aikoina perinteinen puoluedemokratia on saanut haastajia ympäri Eurooppaa. Suomessa tällainen on esimerkiksi liikemies-kansanedustaja Hjallis Harkimon Liike nyt, joka muodostaa kantansa eri kysymyksiin internet-kyselyiden perusteella.

– Sitä on kutsuttu nappidemokratiaksi. Ikinä ei tiedä, mikä kanta voittaa, Hyssälä sanoo.

 

Politiikan yksi ikuisuuskysymyksistä lienee se, että poliitikot eivät puhu samaa kieltä kuin niin kutsuttu tavallinen kansa. Hyssälän mukaan tämä on omiaan etäännyttämään ihmisiä päätöksenteosta.

– Kyllä se on jargonia. Poliitikkojen kieli ei ole sitä, mitä ihmiset puhuvat arjessaan. Se on elitismiä.

Hyssälän mukaan puolueet keskittyvät viestinnässään omien kannattajiensa mobilisoimiseen. Nukkuvia äänestäjiä ei juuri tavoitella, koska se on työlästä ja kallista.

– Puolueilla ei ole resursseja miettiä näitä kysymyksiä. LM-HäSa

 

”Vaikutuksen pitää näkyä heti”

Suomessa ei ole koskaan äänestetty eduskuntavaaleissa yhtä aktiivisesti kuin Ruotsissa viime sunnuntaina. Kaikkein lähimmäksi päästiin 1960-luvulla. Vuonna 1966, 84,9 prosenttia äänioikeutetuista kävi uurnilla.

Presidentinvaaleissakin vastaavaan äänestysvilkkauteen on päästy edellisen kerran vuonna 1982, jolloin äänestysaktiivisuus oli 86,2.

Mitä ennen tehtiin paremmin?

Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares sanoo, että vuoden 1966 vaaleissa oli poikkeuksellinen tilanne, koska sdp oli yöpakkasten ja noottikriisin jälkimainingeissa ollut pitkään oppositiossa.

– Kaikki olivat varustautuneet siihen, että demarit tulevat takaisin. Se herätti aktiivisuutta. Silloin oli yleisesti ottaen sellainen tunne, että yhteiskunta ja politiikka muuttuvat aika rajusti. Oli maaltapako ja teollistuminen.

 

Äänestysaktiivisuus

Ruotsalaisista äänioikeutetuista 87,1 prosenttia kävi uurnilla viime sunnuntain valtiopäivävaaleissa.

1980-luvun huippuvuosista on tultu alas, mutta äänestäminen edelleenkin kiinnostaa ruotsalaisia huomattavasti enemmän kuin suomalaisia.

Edellisissä Suomen eduskuntavaaleissa vuonna 2015 äänestysaktiivisuus oli 70,1 prosenttia.

Suomalaisten äänestysaktiivisuus on ylittänyt 80 prosenttia viimeksi vuonna 1983. Aktiivisimmin äänestettiin 1960-luvulla.

Eniten äänestävät korkeakoulutetut 55–69 -vuotiaat. Nuorista vain alle puolet käy äänestämässä.

Naiset äänestävät keskimäärin enemmän kuin miehet.