Kolumnit Uutiset

Ruplan romahdus ei horjuta Putinin asemaa

Venäjää ja venäläistä sielunmaisemaa tunnetaan lännessä huonosti.

Kuvaavaa on, että maata 15 vuotta hallinneen presidentti Vladimir Putinin jättisuosiota ihmetellään.

Lännessä ihmiset ajattelevat, että talous ratkaisee poliitikkojen suosion eli kansalaisten myönteisesti kehittyvä ostovoima ja yleinen aineellisen hyvinvoinnin kasvu.

Venäjällä kaikki on toisin.

Siellä kansallisylpeys, suoranainen kiihko, yhdistettynä vahvan johtajan kaipuuseen ajaa yli talouden kantovoiman.

Putin pitää yllä vahvan machomiehen imagoa, heristelee nyrkkiä lännelle ja puhuu Venäjän valta-aseman palauttamisesta. Valtaosa venäläisistä ajattelee, että siinä on mies, johon voimme luottaa ja joka ei alistu painostuksen edessä.

Kun vielä maan media on täydellisesti Kremlin ohjauksessa, voi Putin syyttää talouden alamäestä länttä, joka pakotteineen haluaa alistaa Venäjän.

Ruplan arvo ja kansalaisten ostovoima ovat romahtaneet ja talouskasvu kääntynyt syväksi taantumaksi. Samaan aikaan Putinin kannatus on korkeampi kuin koskaan.

Mielipidemittausten mukaan 85 prosenttia venäläisistä tukee Putinia ja hänen politiikkaansa.

Aina voidaan kysyä, kestääkö suosio myös silloin, kun leipäjonot kiertelevät Moskovan Punaista toria tai Pietarin Nevski prospektia.

Kansalaiset Moskovan kadulla vastaavat uteluihin, että olemme tottuneet koviin aikoihin.

Putin voi vastakin pullistella, toivottaa uudenvuodenpuheessaan Krimin tervetulleeksi osaksi Venäjää tai julistaa Naton laajenemisen yhdeksi Venäjän suurimmaksi uhaksi.

Puheet pikemminkin kasvattavat kuin kaventavat hänen suosiotaan.

Vladimir Putinin tyyli ja tavat ovat muuttuneet paljon 15 vuodessa. Kun hän tuli vuosituhannen taitteessa valtaan, julistukset olivat rohkaisevia ainakin länsimaalaisesta näkövinkkelistä.

Hän puhui sanan- ja mielipiteenvapauden lisäämisestä ja Venäjän kehittämisestä sivistyneeksi demokratiaksi. Turvallisuuslinjauksissaankin hän korosti EU:n, Yhdysvaltain ja Venäjän yhteistyötä, jopa Nato-jäsenyyden mahdollisuutta.

Lännessä uskottiin, että Venäjä todella pyrkii kohti länsimaista demokratiaa ja avaa talouttaan. Venäjä nähtiin suurena mahdollisuutena.

Venäjän talouden modernisointi epäonnistui. Maa jäi riippuvaiseksi energian ja raaka-aineiden viennistä, eikä korruptiota saatu kuriin.

Into investoida itään alkoi hiipua. Putinin politiikka muuttui samaan aikaan yhä kansallismielisemmäksi ja lännestä tuli enemmän uhka kuin mahdollisuus.

Mikä muutti Venäjän johtoon nousseen työläisperheen pojan kauniit demokratisointiajatukset vallan hamuamiseksi keinoja kaihtamatta, hintaan katsomatta?

Yhtä oikeaa vastausta on mahdoton antaa.