fbpx
Uutiset

Ruualla on väliä

Vanheneminen ei edellytä ruokailutapojen muuttamista, mutta iän myötä tapahtuvat fyysiset muutokset ja sairaudet edellyttävät. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä helpommin hänellä on ravitsemushäiriöitä ja sitä vaikeampaa niiden korjaaminen on.

Kaurialan palvelutalon emäntä Leena Sampo-Viitaniemen mukaan monipuolisen ja riittävän ravinnon merkitys lisääntyy ikääntyessä. Ravinnolla on suora yhteys ihmisen toimeliaisuuteen ja sairauksista toipumiseen. Ravitsemushäiriö voi pahimmassa tapauksessa johtaa eristäytymiseen ja jopa laitostumiseen.

Vanhetessa energiankulutus vähenee perusaineenvaihdunnan hidastuessa ja lihasmassan vähetessä. Samalla myös kylläisyyden tunne pysyy pitempään, eikä ruokahalua ole.

– Myös monet lääkkeet poistavat ruokahalun. Muiden ihmisten on hyvin vaikeaa tietää, onko vanhus syönyt riittävästi. Etenkin laitoshoidossa tämä on ongelma. Vanhukset nimittäin nurisevat ruuasta harvoin. Vaikka ruokaa olisikin lautasella liian vähän, eivät he kehtaa pyytää lisää, Sampo-Viitaniemi huomauttaa.

Ikäihmisistä toistakymmentä prosenttia on laitoshoidossa ja loput yrittävät laittaa ruokansa itse, ostavat ateriapalveluja tai käyvät syömässä palvelutalojen ravintoloissa. Esimerkiksi palvelutaloissa ruokailevien osuus on kuitenkin vähenemässä aterioiden hinnannousun vuoksi. Leena Sampo-Viitaniemi pitää kehitystä huolestuttavana.

– Sodat kokeneet vanhukset joutuvat tulemaan toimeen pienillä eläkkeillä. Tulevaisuudessa tilanne on aivan toinen. Silloin aterian hinnalla ei ole enää niin suurta merkitystä, vaan silloin vaaditaan jo enemmän laatua, palvelua ja viihtyisyyttä.

Eläkeläisillä on tietoa

Tiedosta ikäihmisillä ei ole pulaa.

– Valtaosa tämän päivän vanhuksista tietää hyvin mitä ja miten pitäisi syödä. He saavat riittävästi kuituja, vitamiineja ja hivenaineita, eivätkä käytä rasvaakaan enää liikaa.

Yllätyksekseen Leena Sampo-Viitaniemi sanoo huomanneensa, etteivät lapsena opitut tavat estä oppimasta uusia ruokailutottumuksia.

– Ruokakulttuuri on muuttunut valtavasti sotien jälkeen. Meillä on nykyisin jo varaa valita ja ravitsemussuositukset muuttuvat koko ajan. Vanhukset ovat yllättävän hienosti muuttaneet ruokailutottumuksiaan terveellisempään suuntaan.

Vaikka ikäihmiset ovatkin oppineet syömään terveellisesti, on heillä kuitenkin erityisongelmia. Esimerkiksi D-vitamiinia ja kalsiumia iäkkäät suomalaiset tarvitsisivat nykyistä huomattavasti enemmän.

– Toivoisin omaisten kiinnittävän huomiota vanhustensa riittävään syömiseen. Iäkkäiden ihmisten syömiseen on kuitenkin vaikea puuttua, sillä syöminen on aina intiimi asia. Aito kiinnostus vanhan ihmisen asioihin auttaa, Leena Sampo-Viitaniemi korostaa.

Ikäihmisten aliravitsemuksen nouseminen otsikoihin antaa Leena Sampo-Viitaniemen mukaan vääristyneen kuvan vanhusten ruokahuollon ongelmista. Kotona asuvien vanhusten tilanne on huomattavasti myönteisempi ainakin niin kauan kun he ovat hyvässä kunnossa.

Ruokahalun puute on vakava ongelma

Ruokahaluttomuus on vakava ongelma ikäihmisten keskuudessa. Taustalta löytyy yksinäisyyttä, masennusta tai niin vahvaa lääkitystä, että ruoka ei enää maistu. Joskus myös haju- ja makuaistin heikentyminen lisää ruokahaluttomuutta.

– Vielä vanhanakin moni ihminen muistelee äidin ihania lihapullia. Ruokaan liittyy paljon tunteita.

Ruokahaluttomuudesta tekee vakavan se, että ravitsemus on erityisen tärkeää sairauksista toipumisen takia. Toipuminen hidastuu, kun vanhuksella ei ole varastossa riittävästi ravintoaineita. Ollaan äkkiä oravanpyörässä.

– Vanhusta huimaa ja hän kaatuu. Luut murtuvat helpommin ja paranevat hitaammin. Myös tulehdukset tulevat nopeammin ja hän toipuu kaiken kaikkiaankin vaikeammin elämän erilaisista kriiseistä. Pahimmillaan ravinnon puute vähentää omatoimisuutta ja johtaa laitostumiseen. Ruoka vaikuttaa ennen kaikkea vanhan ihmisen elämän laatuun.

Ravinto ei ole vain tankkausta. Monelle ikäihmiselle ruokailu on päivän kohokohta ja ainoa sosiaalinen tapahtuma. Pelkästään Kaurialan palvelutalossa käy syömässä toistasataa vanhusta, joille ruuan makua tärkeämpää on tuttavien tapaaminen ja seurustelu.

– Pääasia on, että ruoka saa ikäihmisen pois neljän seinän sisäpuolelta. On ihan sama, käykö hän syömässä palvelutalossa vai lähteekö hän ostamaan kaupasta ruokaa, pääasia on, että hän lähtee välillä pois kotoa.

Vierivä kivi ei sammaloidu

30 vuotta laitoskeittiöissä työskennellyt Leena Sampo-Viitaniemi on loputtoman kiinnostunut ravitsemuksesta. Hänen mielestään ruuasta ei voi puhua koskaan liikaa.

– Eri laitosten emännillä on tänään valtavan suuri vastuu, sillä heidän kontollaan on valtaosan suomalaisista ruokailu. Suurin osa ihmisistähän syö päivittäin ainoan lämpimän ateriansa koulussa tai työpaikalla. Ei ole yhdentekevää, millaista ruokaa keittiöissä valmistetaan.

Sampo-Viitaniemi tuli Kössi-säätiön ylläpitämään Kaurialan palvelutaloon emännäksi heti kun se valmistui vuonna 1991.

Ikäihmisten kanssa työskentely on ollut hänen mielestään todella antoisaa. Vanhat kun kunnioittavat ruokaa, eivätkä valita pienistä.

– Eikä täällä aleta nirsoilla toukokuussa ruuasta, kun pitäisi saada kroppa bikinikuntoon, Sampo-Viitaniemi nauraa.

Etenkin pienet laitoskeittiöt ovat emännän mielestä Suomessa kohta historiaa. Hänen mielestään on valitettavaa, että kehitys suosii suuria yksiköitä.

– Pienessä laitoskeittiössä tehdään ruokaa vielä Simolle, Saimille ja Veeralle, eikä sadalle ihmiselle päivässä.
Työnsä ohessa Leena Sampo-Viitaniemi on opiskellut jo pitkään ravitsemustieteitä niin Helsingin kuin Kuopionkin yliopistoissa. Tähtäimessä on valmistua vielä ravitsemusterapeutiksi, vaikka hän ei miksikään terveysterroristiksi haluakaan julistautua.

– Kukaan ei tiedä ruuasta kaikkea. Minä haluan tietää, mitä ihmisessä tapahtuu, kun hän nielaisee ruokaa. Tärkeintä on, että ihmisellä olisi hyvä olo ruokailun jälkeen.

Emäntä epäilee perineensä loputtoman tiedonhalunsa ja innostuksensa kotoaan. Juuri kotoa hän on perinyt myös mottonsa. – Vierivä kivi ei sammaloidu.

Menot