fbpx
Uutiset

Ruuasta paisui uskonsota minäminämaassa

Karppausta, luomua, kasvisruokaa, lähiruokaa, lisäaineetonta ruokaa, dieettejä, suomalaista ruokaa, kouluruokaa, ulkomaalaista ruokaa, ekoruokaa, reseptejä, telkkarin ruokaohjelmia, suuria otsikoita ruuasta…

Suomessa riehuu ruokahysteria.

Ei siinä kaikki, sillä ruuasta kiistellään. Nyrkki ruokapöytään yhden totuuden vahvistamiseksi: vain minun tapani syödä on oikea, muut ovat vääriä.

Käynnissä onkin ruokaa koskeva uskonsota.

Ruokailu tulvii ajalle tyypillisesti ei-listoja. Karppaajat eivät voi syödä suomalaista leipää, jauhoja, perunaa, eivät edes italialaista pastaa.

Aika synnyttää uusia tuotteita kuten leipää, jossa ei ole jauhoa ja pitsapohjan kananmunasta.

Leipä ei välttämättä ole leipää eikä pitsa pitsaa.

Nälkään kuoleminen ja äärimmäinen köyhyys opettivat suomalaiset kunnioittamaan ruokaa. Se oli silloin. Maailmassa kuollaan yhä nälkään. Se on jossain.

Hyvinvoinnissa ruuasta on tullut peliväline, joka pönkittää ihmisten egoa.

Kasvis-ego, karppaus-ego, luomu-ego, rasvaruoka-ego, roskaruoka-ego, lähiruoka-ego, pihvi-ego…

Ota ja valitse!

Että vain syötäisiin ilman melua ja suurta egoa, se ei ole muotia, ei tämän päivän juttu. Ruoka on performanssi.

Media tukee auliisti ruoka-egon pönkittämisessä. Lehdistö uskoo, että suomalaiset ovat pohjattoman kiinnostuneita ruuasta, joten siitä voi jauhaa samaa höpinää joka tuutissa loputtomasti.

Apua antaa myös netti, sillä se tekee kenestä vaan hujauksessa ruokaan erikoistuneen biokemistin.

Kyllä ihmiset olivat tyhmiä ennen nettiä.

Kiihkolla haetaan varmasti tervettä elämää. Tapa on outo.

Muualta kuin netistä oppinsa hakenut ruuan asiantuntija tietää, että terve suomalainen voi syödä kaupan hyllyillä olevaa ruokaa.

Ruoka ei tapa, sen tekee määrä, yksipuolisuus, ruokailu väärään aikaan, suullisten huuhtominen alas tuhdilla määrällä alkoholia sekä liikunnan puute.

Kyllä tämän jokainen suuren egon omistajakin tietää, mutta pelkästään liikunnan harrastaminen vaatii paljon enemmän kuin ruualla viisastelu.

Ruokapuheissa riittää kummasteltavaa. Isä kertoi telkassa, kuinka hänen lapsensa ei syö myrkyllistä kouluruokaa. Hän tarjoaa lapselleen suppilovahverokeittoa ja järvikalaa.

Sienissä ja kaloissa on jämiä ympäristömyrkyistä, kun pilkkua halutaan viilata.

Helsingistä on Viroon lyhyempi matka kuin Hämeenlinnan seudulle. Onko tallinnalainen tuotanto stadilaisten lähiruokaa?

Löysillä käsitteillä on sujuvaa pallotella.

Luomun kannattaja vaahtosi, ettei luomussa ole koskaan eikä missään kirottuja e-lisäaineita. Saa sitä uskoa, yksin luomuleivässä saa olla e300 askorbiinihappoa.

Menot