Uutiset

Ruuvissa laivan alku

Raitiovaunu se on. Vihreistä ja punaisista metallilevyistä taivutetut seinät, päällä kampi. Pienet ruuvit säntillisesti kiristettyinä.

– Harmi, että alkuperäinen laatikko ja kokoamisohjeet eivät ole tallessa, huokaa Suomen Rautatiemuseon amanuenssi Inka Alén.

Hampurilaisaterian kylkiäislintu, jota mekanoksi kutsutaan, nokkii vanhaa Meccano Magazinea. Nykyaika voisi saada Meccanon keksijän Frank Hornbyn pökertymään. Anja Filppula/HäSa

Mutta vieressä pöydällä on priimakuntoinen laatikko, jota vuosikymmenet ovat korkeintaan vähän haalistaneet. Sisällä mutterit ja työkalut makaavat hartaannäköisinä lokeroissaan.
Näytillä lepää säntillinen insinööriys. Eikä tämä ole ironiaa: tähän tarkoitukseen mekanot – hienommalta nimeltään Meccanot – 1900-luvun alussa kehitettiin. Tekemään pojista ei vain miehiä, vaan insinöörismiehiä.

Asia koski nimenomaan miehiä.

– Lelun kehittäjä Frank Hornby huomasi vuoden 1907 paikkeilla, ettei insinöörikoulutukseen lähtenyt tyttöjä. Mekanolaatikon kanteen pantiin kuva rakentavasta tytöstä, mutta tämä johtikin siihen, että mekanojen myynti laski, Alén kertoo.

Kotinurkkien aarteita otetaan yhä vastaan
Rautatiemuseo täyttyy kesäkuun alkuun mennessä metallilaatoista ja ruuveista koostuvista härveleistä. Pääkohde, ruotsalaisen keräilijän Jan Myrdalin mekanokokoelma, on vasta tulossa Hyvinkäälle. Näyttely on kiertänyt muita Pohjoismaita, ja nyt on Suomen vuoro.

– Näyttely ei ole vain miehille. Tämä varmasti kiinnostaa koko perhettä, Inka Alén huomauttaa.

Parhaillaan Alén ja hänen kollegansa Elina Holopainen purkavat kesänäyttelyn kotimaista materiaalia. Raitiovaunun ja täydellisenä säilyneen tarvikelaatikon lisäksi heillä on sylintäydeltä mekanoaiheisia Meccano Magazine -lehtiä, yksi 1960-luvulla DDR:ssä valmistettu mekanojäljitelmä ja uuden ajan tuote, Hesburgerin lastenaterian kylkiäisenä saatu muovinen ”mekanolintu”.

Pikku pikku ruuvien, vakavien metallilaattojen ja rautaisten työkalujen vierellä kömpelö lintu näyttää avaruusolennolta.
Lisääkin suomalaisten aarteita voi vielä päästä näyttelyyn. Kotinurkkien mekanolöytöjä otetaan vastaan toukokuun puoliväliin saakka.

Rakentajille oli oma lehti
Aku Ankassa oli 1970- ja 1980-lukujen taitteessa sarja, jossa ankanpojat toivovat epätoivoisesti joululahjaksi ”mekanoleluja”. Ne olivat kalliita, joten he arvelivat, etteivät koskaan saisi niitä.

Kuinka ollakaan, sukulaiset ja muu lähipiiri Hannu-serkkua myöten saivat joulumielenpurskahduksen, ja lopulta ankkakolmosten ovelle ilmestyi 15 suurta laatikkoa mekanoja.

Niistä syntyi suit sait jättiläismäinen, hevosta muistuttava hirviökulkuneuvo.

Hornbyn mekanokaan ei ole ”pelkkä lelu”, vaan oikeaa tietoa ja taitoa opettava setti. Mekanoista ei kuitenkaan ole pykätty akuankkamaisia hirviöitä, vaan esimerkiksi laivoja. Tai melkein mitä tahansa laitteita ja ajoneuvoja.

Se, että mekanot esiintyvät sarjakuvalehdessä, kertoo samaa kuin mekanokeräilijä Jan Myrdal: mekano on ilmiö. Mekano-sanan tunnistavat yleensä nekin, jotka eivät ole kuunaan aitoja levyjä käsissään pidelleet, saati nähneet muiden niiden parissa nykertävän.

– Aatteeseen on kuulunut paitsi lehtiä, myös kerhoja, Elina Holopainen kertoo.

Rakenna itsesi tottelevaiseksi ja valppaaksi
Kesän näyttely ahmaisee ison osan Rautatiemuseon näyttelytiloista. Mallit eivät sentään ole huoneenkokoisia, mutta niitä on niin paljon, että esillepanoon tarvitaan 20 vitriiniä.

Meccano Magazine -lehtien lähempi tarkastelu kertoo, että ne on ahdettu täyteen pienellä kirjasimella präntättyjä artikkeleita ja seikkaperäisiä kuvia erilaisten laitteiden rakentamisesta.
Erinomaisen vakavahenkistä puuhaa, vai?

– Aatteeseen kuului poikien kasvattaminen kunnon kansalaisiksi, jonka hyveitä olivat tottelevaisuus, valppaus, avuliaisuus, vilpittömyys ja kunnianhimoisuus, Alén ja Holopainen luettelevat.

Tässä myös piilee osa näyttelyn viehätyksestä.

– Ei nykyään valmisteta aatteellisia, kasvatuksellisia leluja. Mekanojen avulla oli tarkoitus kasvattaa lapsia paremmiksi ihmisiksi.

Kiinnostuneet päässevät kesän mittaan testaamaan omin käsin, miten pyörät, ruuvit ja levyt käyttäytyvät – ja muovaavatko ne luonnetta. Inka Alén ja Elina Holopainen suunnittelevat teemapäivää, jolloin näyttelyvieraat pääsevät rakentelemaan. (HäSa)

Mikä mekano?

– lelun varsinainen nimi on Meccano, ja sen kehitti britti Frank Hornby vuonna 1901
– suosittu etenkin ennen I Maailmansotaa, mutta myös 1950-, 60- ja 80-luvuilla
– rakentelusarja, johon kuuluu metalliliuskoja, -levyjä, pyöriä ja hammaspyöriä
– osia yhdistellään pienillä koneruuveilla ja muttereilla, ja rakennelmat voidaan myös helposti purkaa
– vuonna 1928 Meccano-laatikko maksoi Ruotsissa enemmän kuin metsätyöläisen päiväpalkan, 4,75 kruunua
– 1960-luvulla Suomessa annettiin Meccanoja vastalahjaksi keräyspaperista
– valmistaja englantilainen Meccano Ltd vuosina 1908-1980, nykyään valmistus Ranskassa ja Kiinassa

Päivän lehti

26.5.2020