Uutiset

Ryhmäkanteen voi jo haudata

Kolmas kerta toden sanoo. Vanha väittämä ei pidä paikkaansa ainakaan ryhmäkanteen kohdalla. Suomessa on pohdittu ryhmäkanteen käyttöönottoa jo kolme kertaa, mutta asian kanssa ollaan edelleen lähtöruudussa. Vaasan hovioikeuden presidentin Mikko Könkkölän johtama työryhmä ei pystynyt vastaamaan yksimielisesti edes siihen kysymykseen, onko suomalaisessa kuluttajansuojassa ryhmäkanteen kokoinen aukko.

Ryhmäkanteen tarpeen ja mahdollisen lain sisällön arviointi työryhmässä oli täysin paikallaan, koska tutkinta sisältyy pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallituksen ohjelmaan. Kökkölän työryhmä teki oikeusministeri Johannes Koskisen (sd.) toimeksiannosta vain sen, mistä hallitusneuvotteluissa oli sovittu. Työryhmän laaja pohja romutti heti kättelyssä yksimielisyyden pelkästään lain tarpeellisuudesta, mutta mihinkään runnomiseen ei tässä asiassa ole edelleenkään tarvetta.

Oikeusministeri Johannes Koskinen ilmoitti jo ennen työryhmän esityksen julkistamista, että ryhmäkanteesta valmistellaan sangen nopeasti lakiesitys. Koskisen avaus oli outo. Miksi ministerin piti puuttua asiaan, jota työryhmä parhaillaan pohti? Koskinen teki selväksi, tahallaan tai tahtomattaan, ettei hänen tarvitse kuunnella työryhmää.

Koskisen vastustus kuitenkin ratkaisevasti koveni, kun kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen ilmoitti Helsingin Sanomissa koko keskustan suulla, että puolue vastustaa ryhmäkannelakia. Laki on tarpeeton, eikä se millään tavalla tue toimia Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi, perusteli keskustan ydinryhmään kuuluva Pekkarinen.

Keskustan kannasta piittaamatta Koskinen liputtaa ryhmäkanteen puolesta. Miksi? Lakiesityksen Koskinen voi toki kirjoituttaa, mutta eduskunta ei näillä näkymillä sitä hyväksy. Ryhmäkanne on sen verran pieni asia, ettei siitä ole hallitussopua koettelevaksi suureksi riidaksi. Jos Koskinen hautaa ryhmäkanteen, hän säästää virkamiesten ja eduskunnan aikaa.

Ryhmäkanteen sisällöstä on keskusteltu turhan vähän ja puheenvuoroja ovat sävyttäneet kärjistykset. Erityisen sitkeästi on viitattu Yhdysvaltojen järjestelmään, vaikka kukaan ei halua Suomeen amerikkalaistyyppistä ryhmäkannetta. Kanteen kannettavat ovat vedonneet Ruotsin kokemuksiin. Mitään asiallista syytä Suomen ei ole kopioida länsinaapurin lakia, koska se on ollut voimassa vasta lyhyen ajan. Kattavia kokemuksia Ruotsin lain vaikutuksista ei vielä kerta kaikkiaan ole.

Ryhmäkanne ei voi olla suomalaiselle markkinataloudelle vieras ajatus. Miksi kuluttajat eivät saisi liittyä yhteen ajaakseen etujaan? Lain sisältö tietysti ratkaisee. Suomi ei kuitenkaan tarvitse sellaista ryhmäkannelakia, jossa kuluttaja saa mitättömän pienen korvauksen, yritys sen konkurssiin ajavan laskun ja ryhmäkanteen koonnut asianajaja jättisuuren palkkion.

Yksi asia on keskustelussa käynyt selväksi: kuluttajansuojelussa ei nykyisellään ole kovin suuria puutteita.