Uutiset

Saa koskettaa

Pellavansiemenet sivelevät rannetta kuin paksu silkki, kun käden antaa upota syvälle kulhoon. Viereisen maljan riisi on pellavaa karheampaa. Entä sitten herneet? Tai kävyt? Pumpulipallot natisevat, kun niitä koskettaa.

Galleria Arxin näyttelysalissa leijuu tervan tuoksu. Se on yksi olennainen osa Saaristen koulun näyttelyn antia. Kokonaisuuden nimi on Aistin, koen, tunnen ja luon.

Tässä näyttelyssä töihin ei pidetä kunnioittavaa välimatkaa, vaan niitä voi myös koskettaa. Nurinkäännetyistä paperimassakulhoista muodostetut pylväät voi puhaltamalla saada pyörimään.

– Töiden kanssa voi olla vuorovaikutuksessa. Niiden tekemisessä oleellista oli lupa kokeilla erilaisia asioita, luonnehtii kuvataideterapeutti, kuvataiteilija Satu Bethell, joka tuki vaikeasti vammaisten lasten koulun kolmivuotista taideprojektia.

Näyttelyvieraiden jopa toivotaan hypistelevän teoksia.

– Toivomme ihmisten malttavan hellittää hetkeksi kiireistään ja pysähtyvän kokeilemaan, miltä asiat tuntuvat, sanovat Bethell ja Saaristen koulun rehtori Anja Haataja.

Miltä kuulostaa repeävä paperi?

Näyttely on sekä Saaristen koulun 20-vuotisjuhlanäyttely että näyte siitä, mitä koulussa tehdään. Työt syntyivät kolmivuotisessa projektissa, jossa etsittiin muun muassa yhteistä kokemusmaailmaa.

Tavoitteena oli kunkin lapsen kykyjen tukeminen ja erilaisten aistimusten löytäminen.

Näyttelytilan perällä on seinänkokoinen työ Yhteinen kokeminen. Siitä kaikki alkoi. 12 lasta vanhempineen tutustui yhteisellä leirillä paperimassan saloihin.

– Ensin tunnustelimme, miltä kuulostaa repeävän paperin ääni. Kun ääni tai liisterin kylmyys eivät enää pelottaneet, aloimme muovata massaa, Bethell kertoo.

Kun pienen kulhon muodosta tuli tuttu, alettiin kokeilla, miltä tuntuu tehdä iso kulho. Siihen vaaditaan jo aivan erilainen liike.

– Liikkeen laajuus oli lapsille löytö. Heille pienistä asioista tulee isoja ja merkityksellisiä. Uuteen ei voi siirtyä liian nopeasti.

Kaikki eivät heti uusiin tuuliin halunneet tarttua – ja sekin oli sallittua. Kun tehtiin silpputöitä, oppilas Jani Fager päätti olla käyttämättä silppua lainkaan.

– Hänen valintansa oli ihmetellä ja tunnustella pohjan materiaalia.

Esillä yhteensä kolme näyttelyä

Hämärretyssä pikkuhuoneessa pyörii nonstoppina 11 minuuttia pitkä video. Pätkä näyttää, millainen urakka teosten tekeminen oli.

– Se kertoo, miksi töiden tekeminen vei kolme vuotta, sanovat Anja Haataja ja Satu Bethell.

Galleria Arxissa on Saaristen koulun näyttelyn lisäksi esillä kaksi muutakin näyttelyä. Vanajaveden Opiston 15-19-vuotiaat kuvapajalaiset ovat tuoneet aulaan muun muassa keramiikkaa, mosaiikkia ja maalauksia.

Yhdessä huoneessa on Aimokoulun alkuryhmien eli 5-6-vuotiaiden taidetta. Aiheet kumpuavat omista kokemuksista ja havainnoista sekä saduista. Osa teoksista on opettajan, osa tekijöiden itsensä valitsemia. (HäSa)

Päivän lehti

27.5.2020