Uutiset

Saabin merivoitto ei ratkaise hävittäjää, koska teknologia on erilaista – voi kuitenkin todistella teollista yhteistyötä

Saabin voitolla kisassa korvettien asejärjestelmistä ei ole merkitystä hävittäjäkilpailussa. Laatu ratkaisee Puolustusvoimien ja Suomen historian tärkeimmässä asehankinnassa.
Koelentäjä Andre Brännström esitteli ensimmäistä Saabin Gripen E -testihävittäjää Linköpingissä Ruotsissa helmikuussa 2019. Saab voitti Suomen merivoimien korvettien asejärjestelmätilauksen. Kuva: Joonas Kuikka / arkisto
Koelentäjä Andre Brännström esitteli ensimmäistä Saabin Gripen E -testihävittäjää Linköpingissä Ruotsissa helmikuussa 2019. Saab voitti Suomen merivoimien korvettien asejärjestelmätilauksen. Kuva: Joonas Kuikka / arkisto

Hävittäjähankinta on paljon suurempi ja merkittävämpi kuin merivoimien laivueen uudistus, jossa Puolustusvoimat päätyi neljään monitoimikorvettiin.

Hävittäjien merkitys on suurempi niin rahallisesti kuin sotilaallisesti. Merivoimien laivueen elinkaarikustannukset ovat noin 3 miljardia euroa, kun taas hävittäjähankinnan vuosikymmenten kokonaiskustannukset voivat nousta jopa 20–30 miljardiin euroon.

Sotilaallisesti korvetit ovat lähes 115-metrisinä yllättävän suuria. On jopa keskusteltu, pitäisikö niitä kutsua fregateiksi. Alussuunnitelmien koko ja hankkeen hinta paisuivat.

Koko lisää korvettien aseistusta mutta myös hitautta ja haavoittuvuutta, ja tuskin niiden käyttöä kannattaa ajatella ilman hävittäjien tarjoamaa ilmasuojaa.

Kaikilla kandidaateilla vahvuutensa

Saab voitti merivoimien korvettien asejärjestelmien kilpailun. Hävittäjäkilpailussa on kuitenkin kyse täysin erilaisesta teknologiasta.

Saab lähtee tammi–helmikuun testitapahtumassa vertailuun samalta viivalta muiden hävittäjien kanssa.

Puolustusvoimat ratkaisee hävittäjien paremmuusjärjestyksen testitapahtuman mittauksien perusteella myöhemmin simuloiduissa sotapelissä, jossa otetaan huomioon kunkin valmistajan lopullisen vuoden 2021 tarjouksen hävittäjämäärä.

Sotapelin parasta on paha arvailla, koska ulkopuoliset eivät saa tietää hävittäjien oikeita ominaisuuksia, eivätkä sitä, millaisen sotapelin Puolustusvoimat käy.

Jokaisella kandidaatilla on omia vahvuuksiaan. F-35 on teknologisesti hienoin, mutta muita rajallisempi toimintakyky maantietukikohdista voi olla heikkous. Saab taas on ketterä pieni hävittäjä, joka on nopeasti takaisin ilmassa.

Super Hornet tarjoaa Growlerin elektronisen sodankäynnin taktiset mahdollisuudet, kun taas Eurofighter Typhoon lupaa parhaan liikehtimiskyvyn. Rafalen vahvuus on suurin aselasti.

Kaikkien koneiden kohdalla on arvioitava myös kehitysmahdollisuudet. Tässä F-35 on ennakkoon omassa luokassaan ylivoimaisesti suurimmalla tulevaisuuden käyttäjämäärällään.

Kaikkien muiden ehdokkaiden heikkous on se, että konetyyppi on syrjäytymässä. Gripen, Eurofighter ja Rafale korvautuvat 2040-luvulla eurooppalaisilla häivehävittäjillä, Yhdysvalloissa Super Hornet taas F-35:llä.

Saabin paikka näyttää teollista yhteistyötä

Saabilla on kuitenkin merivoimien kilpailun jälkeen mahdollisuus täyttää lupauksia teollisesta yhteistyöstä, jonka vaatimus koskee myös hävittäjähankintaa.

Saabin merivoimahankkeiden myynti- ja markkinointijohtaja Jonas Widerström kertoi Lännen Medialle, että yhtiö siirtää aseteknologiaa ja korjaus- sekä huoltotoimintoja Suomeen. Tietotaitoa saavat Puolustusvoimat ja sen kumppaniyritykset.

Saabin teknologiakeskukseen Tampereelle aiotaan merivoimatilauksen vuoksi palkata lisää työntekijöitä nykyisten reilun 20 insinöörin lisäksi.

Poliitikoilla viimeinen sana

Hävittäjähankkeeseen saattavat tulla mukaan poliittiset intohimot. Puolustusvoimat seuloo sotapelillä parhaan hävittäjän, mutta lopullisen päätöksen valittavasta tekee hallitus näillä näkymin vuonna 2021.

Vasemmistoliitto on jo varsin avoimesti viestinyt liittoutumattoman Ruotsin Saabin puolesta ja ainakin amerikkalaiskoneita vastaan.

Muut hallituspuolueet ovat ottaneet hävittäjään etukäteen varovammin kantaa. On ainakin selvää, että mitään kandidaattia ei aiota julkisilla puheilla sulkea pois tarjouskilpailusta.

Hallitus voi valita muunkin kuin Puolustusvoimien parhaaksi toteaman hävittäjän. Silloin se ottaa kuitenkin riskin yli 10 miljardin euron virheostoksesta.

Hävittäjäostosta ei voi erottaa ulkopolitiikasta. Ostettavan hävittäjän kotimaa on ulkopoliittinen teko, josta voidaan vetää johtopäätöksiä niin idässä kuin lännessä.

Nato-kantaa valinnasta ei kuitenkaan saa, sillä Suomi ei ole Natoon liittynyt edellisten 27 vuoden aikana eli sen jälkeen, kun amerikkalaiset Hornetit päätettiin ostaa.