Uutiset

Saako Sauli reksin karttakepin?

Istuva presidentti
sai Martti Ahtisaarelta syytökset toisen presidenttikauden kampittamisesta, mutta enemmän olisi syytä katkeruuteen kuuden vuoden takaisella hopeamitalistilla Sauli Niinistöllä. Nyt odotetaan Salelta ilmaveiviä – temppua, jolla peli olisi selvä ensimmäisessä erässä, vaalien ensimmäisellä kierroksella.

Ilmaveivi tosin onnistuu vain silloin, kun sitä ei odoteta. Eli kyllä näissä vaaleissa jännärinkin aineksia piisaa.

Oiva kikkamies Niinistö yhä on. Sen osoitti hänen valintakokouksessa esittämänsä ajatus epävirallisesta ”Mäntyniemen iltakoulusta”, presidentin ja hallituksen työkalusta.

On liioittelua tulkita tuon kertovan, että Niinistölläkin olisi ”hirveä hinku valtaan”. Pohtia kuitenkin sopii, kuka olisi iltakoulujen rehtori, kuka apulaisrehtori? Presidentti vai pääministeri? Niinistöllä on epäilemättä vahva mielipide. Voi olla, että pääministeri Jyrki Kataisella on aikanaan täysi työ päästä edes mallioppilaaksi saati varareksiksi.

Mistä pulpeteissa puhuttaisiin? Taloudesta? Mutta eihän se kuulu presidentille. Taloudesta – eli ulkopolitiikasta? Nyt alkaa polttaa…

Shakkimieheltä oli oiva taktinen siirto määritellä ulkopolitiikkaa uudelleen. Niinistö korosti valintakokouksen linjapuheessaan ja Ilta-Sanomien haastattelussa, että talous- ja rahapolitiikka määrittelee maailman valtapolitiikkaa ja on lähellä ulkopolitiikkaa.

Vallanpitäjät ovat aina laittaneet määritelmiä uusiksi, se on vallankäytön ydintä. Eikä siinä mitään väärää. Kell’ valta on, se älköön valtaa kätkekö.

Vaikka on väsyksiin asti puitu presidentin valtaoikeuksien riisumista, pätevät poliittiset realiteetit: taitava poliitikko saa valtaa enemmän kuin (perustus)lain pykälät näyttävät suovan.

Niinistö on luonnollisesti herkkä omalle kansansuosiolleen. Hänelle on harvinaisen selvää, mistä hänen valtamandaattinsa kumpuaa: – Presidentti on valtion päämies, jolle kansa antaa suoran ja välittömän valtuuden, hän sanoi.

Hyvää pelikäsitystä Niinistö osoitti myös siinä, ettei hän tuonut eikä aio kampanjassaankaan tuoda korostetusti esiin puolisoaan. Höpöpuhetta on, että Suomi olisi Euroopan amerikkalaisin maa.

Ilmaveivillä taasen tehdään erityinen vaikutus venäläisiin. Suotta ei Niinistö jo ole puheissaan nostanut esiin Suomen Venäjän-suhteiden tärkeyttä. Kaikesta päätellen hän ei epäile pystyvänsä tarvittaessa vastakarvaiseenkin pelitapaan.

Mutta reaalipoliittisia pisteitä ei heru arvohymistelystä. Niinistökin haluaa ”palvella yhteistä hyvää”. Mitä se on?

Kaikki päätökset ovat politiikkaa. Jokainen päätös tietää toisille enemmän hyvää tai huonoa kuin toisille. Yhteisestä hyvästä voi puhua vakuuttavuutta tavoitellen vain hän, joka ei ole vielä vallassa. (Tai hän, arvojohtaja, jolla ei virassaan todellista valtaa enää ole.)

Eivät arvot ole erillään politiikasta, ”puhtaampina”. Politiikan kriisissä on nimenomaan ollut kyse siitä, etteivät arvot ole olleet selväsanaisia ja -rajaisia. Ei tuota enää presidenttien tai siksi pyrkivien soisi hämmentävän.