Kolumnit Uutiset

Saako sitruuna kädessä rukoilla?

Rapakon takana jalkapalloa pelataan niin, että topatut miehet heittelevät sitruunan muotoista palloa ja yrittävät juosta pelikentän päässä sijaitsevalle maalialueelle.

Pisteitä saa kerralla mojovasti kuusi, ja sitten onnistuneesta juoksusta saa vielä kerran yrittää potkaista sitruunan valtavan kaksipiikkisen haarukan välistä. Jos onnistuu, saa yhden lisäpisteen.

Maailman länsilaidalla on aina haluttu tehdä asiat omalaatuisesti. Kulttuurieroja on näköjään jenkkijalkapallon ja, no, ihan vaan jalkapallon välillä myös siinä, miten saa ja voi tuulettaa maalin jälkeen.

Syyskuun lopussa Yhdysvaltojen NFL-liigassa pelatussa ottelussa Kansas City Chiefsin takapuolustaja Husain Abdullah nappasi pelivälineeksi naamioidun sitrushedelmän ilmalennon ja ryntäsi suin päin vastustajana olleen New England Patriotsin maalialueelle.

Abdullah nappasi joukkueelleen kuusi pistettä, ja hienon pelisuorituksen jälkeen hän tuuletti suoritustaan liukumalla polvilleen ja lopulta kumartaen päänsä polviensa juureen.

Tuomari rankaisee Abdullahia sääntöjen vastaisesta liiallisesta juhlinnasta. Lienee tarpeen mainita, että Abdullah on muslimi.

Amerikkalainen jalkapallo on Yhdysvaltojen seuratuimpia urheilulajeja, joten Abdullahin tapaus herätti tunteita niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa.

Sinänsä tuomari ei tuominnut sääntöjen vastaisesti, vaikka rasistin leimaa häneen polttomerkittiin. Sääntökirjassa tosiaan kielletään liiallinen juhlinta, ja kyllä Abdullah myös liukui nurmella ennen kumartamistaan.

Säännöissä liiallisuutta ei kuitenkaan tarkemmin määritellä, joten ratkaisut tehdään tapauskohtaisesti.

Potkupallossa taas nurmen pinnassa muutenkin viihtyvät pelaajat ovat harva se hetki sormet taivasta kohti.

Oli tilastoihin merkityn rangaistuksen syy mikä tahansa, tähän kohtaan sopii pääministerimme sitaatti, kun hän taannoin kommentoi puoluetovereidensa keskinäisiä Helsingin kaupunginjohtajavalinnan tuolileikkejä: ”Asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät.”

Ristiriitaiseksi tuomarin ratkaisun tekikin se, että polvistuvaa muslimia alettiin verrata rankaisematta jätettyihin kristittyihin, jotka milloin polvistuivat, milloin heittivät käsiään ilmaan.

Ohjekirjan sijaan rapakon takana joudutaan näköjään korjaamaan linjaa. Joko niin, että kaikki uskonnolliset kiitokset kielletään tai niin, että avemariat sallitaan siinä, missä kumartelutkin.

Maailman toiseksi suurimman uskontokunnan edustajat ovat länsimaissa kasvavaa vähemmistöä. Mitä tehdä, kun joku kiittää jotakuta muuta kuin sitä totuttua pilven päällä päivystäjää?

On mielenkiintoista pohtia, miten avoimesti rukoilevaan muslimiin suhtauduttaisiin Suomen urheilupiireissä. Täällä uskonnollinen vakaumus on yhtä tarkasti varjeltu kuin vaalisalaisuus.

Katsojalle tulisi ainakin raikasta vaihtelua, jos itseään henkisesti ja fyysisesti äärirajoille venyttänyt urheilija haluaisi aivan avoimesti iloita onnistumistaan muullakin tavalla kuin ampumalla hanskaa jääkiekkomailalla.