Uutiset

Sadan vuoden harharetki

 
Vuonna 1976 meteorologian dosentti Juhani Rinne  kirjoitti Mitä Missä Milloin 1977 -kirjaan ilmaston lämpenemisestä: 
 
”Ihminen vaikuttaa tahattomasti säähän monin tavoin. Vuosisadan loppuun mennessä hiilidioksidia saattaa ilmakehässä olla jo niin paljon, että sen vaikutus ilman lämpötilaan on mittauksin havaittavissa. Ensi vuosisadan puolella lämpötilan ajatellaan nousevan nopeasti hiilidioksidin ansiosta. Ajan kuluessa hiilidioksidi saattaa osoittautua vaarallisimmaksi ilmakehään syötetyksi saasteeksi. Mahdollisesti öljyn, puun ja hiilen polttamista joudutaan näin rajoittamaan.”
 
40 vuotta myöhemmin Rinteen ennuste on käynyt toteen. Ilmaston lämpeneminen tunnustetaan laajalti, ja ihmisen vaikutus siihen on kiistämätön.
 
– Aluksi huoli nousi vain tiedeyhteisössä, mutta viimeistään 1980-luvulla ongelmalle olisi jo pitänyt tehdä jotain. Vasta nyt näyttää siltä, että maailman johtajat todella haluavat tehdä ilmastonmuutokselle jotain. Enää sitä ei voi pysäyttää, mutta sitä voi vaimentaa. Se edellyttäisi hyvin voimakkaita toimenpiteitä, Rinne sanoo nyt.
 
Vuonna 1976 maapallon keskilämpötila oli 13,89 celsiusastetta. 1940-luvun lämpöjakson jälkeen maan ja meren keskimääräinen lämpötila oli jopa laskenut. 
 
Teollisen ajan alkuun verrattuna se oli kuitenkin noussut.
 
– Hiilidioksidin vaikutus ilmakehässä löydettiin 150 vuotta sitten, ja yli sata vuotta sitten laskettiin ensi kerran, että ihmiskunta lisää hiilidioksidia ilmakehään. Kun tietokoneet kehittyivät, laskelmatkin tarkentuivat, ja asiasta saatiin varmuus jo yli 40 vuotta sitten, Rinne kertoo.
 
– Hyvin pian huomattiin myös, että päästöjen rajoittamisella olisi taloudellisia vaikutuksia. Samaa perustetta käytetään edelleen, kun halutaan vähätellä ihmisen ilmastovaikutuksia.
 
40 vuotta myöhemmin on helppo nähdä, että sysäämällä 1970-luvulla energiantuotantoa ja teollisuutta oikeaan suuntaan maapallon tilaan olisi voinut vaikuttaa huomattavasti helpommin kuin nyt.
 
Öljykriisi olisi voinut toimia hyvänä pontimena vaihtoehtoisten energiamuotojen voittomarssille.
 
– Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli silloin vielä melko alhainen, eikä päästöjä ollut niin paljon kuin nykyään.
 
Koko ilmiö oli kuitenkin vielä aivan liian kiistanalainen ja vähän tunnettu, jotta suuret muutokset olisi saatu läpi. Aika ei ollut kypsä, vaikka samalla aika oli juuri oikea.
 
Vuosi 1987 muistetaan Suomessa hurjana pakkastalvena. Sellaisena, jolloin ihmisten mieleen on turha yrittää istuttaa ajatusta ilmaston lämpenemisestä. Maapallon keskilämpötila oli kuitenkin hivuttautunut hieman ylöspäin ja oli 14,33 astetta.
 
Pakkasessa värjötteli myös Ari Laaksonen, nykyään Ilmatieteen laitoksen professori, mutta tuolloin vielä opiskelija. Hän muistaa, että tuohon aikaan ilmastonmuutoksesta kyllä puhuttiin, mutta se ei ollut suuren yleisön tiedossa.
 
– Ei tämä ole uusi asia. Silti ihmiskunta ei ole tehnyt paljon mitään sellaista, millä hiilidioksidipäästöjä olisi onnistuttu vähentämään. Sinänsä erikoista on, että ihmisen tuottamat saasteet ovat jopa hieman viilentäneet lämpötiloja, koska ne ovat vaikuttaneet auringon läpäisevyyteen ja pilvien heijastamiskykyyn.
 
Samana vuonna Montrealissa solmittiin sopimus, joka aluksi vähensi freonien käyttöä ja myöhemmin lopetti niiden käytön kokonaan, pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Moni muistaa, miten hiuslakkapulloihin ja jääkaappimainoksiin ilmestyi tuolloin sana ”freoniton”.
 
– Se oli harvinaisen onnistunut sopimus, johon valtiot lähtivät yhdessä mukaan, Juhani Rinne luonnehtii.
 
Sopimuksen ansiosta ohentumaan päässyt otsonikerros on palautunut hyvää vauhtia. Otsonisopimus oli kuin vahingossa myös ilmastosopimus. Päätöksellä saatiin aikaan pysyvä, mutta ei ratkaiseva ilmastovaikutus.
 
Vuonna 1997 maapallon keskilämpötila oli 14,48. Suuri yleisö muistanee 1990-luvusta ainakin sademetsien puolesta puhuneen Stingin ja ympäristöaktivismin. 
 
Kioton sopimus solmittiin vuonna 1997 hillitsemään teollisuusmaiden hiilipäästöjä, mutta sen vaikutukset jäivät joidenkin arvioiden mukaan vaatimattomiksi. Ongelmana on pidetty muun muassa sitä, että kaikki maat eivät sitoutuneet tavoitteisiin.
 
– Silloin päästöjä oli jo niin paljon, että kun ne päätettiin pitää samalla tasolla, se ei enää auttanut, Rinne kritisoi.
 
Öljy-yhtiöt jatkoivat Rinteen mukaan propagandaansa, ja ilmastonmuutoksen epäilijät saivat paljon huomiota.
 
– Ongelma on, että keskustelussa ovat vastakkain tiede ja epätiede. Osa tutkimuksista, joilla ilmaston lämpeneminen tai ihmisen vaikutus siihen kielletään, ei noudata tieteellisiä menetelmiä.
 
Havaintosarjat ovat niin lyhyitä, että niiden perusteella ei voi tehdä pitäviä johtopäätöksiä. Samasta syystä en seuraa kotipaikkani Kirkkonummen säätä, vaan maapallon keskilämpötilaa tai Grönlannin jäätikön tilaa.
 
Ari Laaksonen huomauttaa, että siksi ihmisen vaikutuksia säähän on vaikea ennustaa.
 
– Esimerkiksi tuulisuus voi johtua joko ilmaston lämpenemisestä tai sitten kuulua luonnolliseen vaihteluun. 
 
 Vuonna 2006 maapallon keskilämpötila oli 14,64 astetta.
 
Poliitikkona tunnetuksi tullut Al Gore kiersi maailmaa esittämässä elokuvaa Epämiellyttävä totuus (Incovenient Truth). Sen myötä ilmastonmuutoksesta tuli kaikkialla tunnettu asia, mutta epäilijöitä on vieläkin.
 
2000-luvulla teknologia ja energiantuotanto ovat kehittyneet nopeasti. On alettu puhua hiilettömästä tulevaisuudesta.
 
– Led-valot ovat hyvä esimerkki siitä, miten aluksi kallis ja harvojen ulottuvilla oleva teknologia halpenee, yleistyy ja tulee kaikkien ulottuville. Myös aurinkoenergian ja tuulivoiman lisääntyminen on ollut huimaa, vaikka niiden käyttö on edelleen tosi pientä, sanoo Ari Laaksonen.
 
Sitten on tietenkin ydinvoimakysymys.
 
– Ydinvoiman käyttö olisi ollut yksi reitti päästä ilmastotavoitteisiin. Sanon näin, vaikka tiedän, että tämän takia voi leimaantua, koska asia ei ole ongelmaton, Ari Laaksonen muotoilee.
 
Pariisin ilmastokokous 29.11.–11.12.2015 kokoaa yhteen maailman johtajat ja asiantuntijat. Kansainvälinen yhteisö on tullut siihen tulokseen, että maapallon lämpenemistä pitää hillitä. Nyt kiistellään, miten nopeasti ja millä keinoin.
 
Maapallon keskilämpötila oli kohonnut vuosien 1951–1980 keskiarvoon verrattuna 0,74 celsiusastetta vuoden 2014 loppuun mennessä. IPCC:n eli hallitusten välisen ilmastopaneelin näkemyksen mukaan lämpötilan kohoaminen pitäisi pysäyttää kahteen asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan eli aikaan ennen vuotta 1750.
 
– Tilanne on monella tapaa erikoinen. Yhdysvaltain presidentti Barack Obamalla ei ole enää mitään hävittävää toisella kaudellaan. Kiina taas painii niin pahojen saasteongelmien kanssa, että jotain on pakko tehdä, Laaksonen luonnehtii.
 
– Nyt myös Venäjän presidentti Vladimir Putin on mukana, Juhani Rinne jatkaa.
 
Koskaan ei ole liian myöhäistä, uskovat ilmatieteilijät. Siitä huolimatta nyt tehtävät toimet ovat parhaimmillaankin muutoksen minimointia. Ensimmäiset vaikutukset näkyvät vasta kymmenien vuosien päästä.
 
– Jos emme tee mitään, vuosisadan loppupuolella maapallon keskilämpötila on 4–5 astetta enemmän kuin nyt. Jos teemme, tulokset näkyvät ensi vuosisadalla, Ari Laaksonen arvioi.
 
Entä Juhani Rinne: eikö ole äärimmäisen turhauttavaa huutaa tuuleen 40 vuotta ennen kuin mitään alkaa tapahtua?
 
– Olen ajatellut, että tämä on ollut elämäntehtävä. Minulla on ollut etuoikeus seurata, miten hyvin tieteen silloiset ennusteet ovat toteutumassa.
 
Maapallon keskilämpötilat on laskettu käyttämällä vv. 1951–1980 keskimääräistä lämpötilaa ja lisäämällä tai vähentämällä luvusta kunkin vuoden poikkeama. Nasan lämpötila-tietokannan lainaus 3.12.2015.
 
Lue lisää maapallon keskilämpötilasta osoitteessa: http://data.giss.nasa.gov/gistemp/