Uutiset

Saddam kuin haamu menneisyydestä

Irakin miehitysjoukot löysivät Saddam Husseinin vajaa kaksi vuotta sitten maakuopasta Tikritin kaupungin lähellä.

Kiinniottoa pidettiin käännekohtana maan miehityksessä. Olihan vihatun diktaattorin syrjäyttäminen ollut aikanaan yksi sodan pääasiallisista perusteista, jotka olivat yksi kerrallaan osoittautuneet tyhjiksi. Irakin miehittäjillä oli käsissään edes jotakin.

Maan uskottiin rauhoittuvan, kun alennustilaan joutunut Saddam vangittiin, eikä hän voinut enää mitenkään olla johtamassa kapinointia.

Odotetun rauhan ja demokratian asemesta Irakissa rehottavat sekasorto ja terrori.

Saddam on vihdoin oikeuden edessä. Tärkeintä on tässä tapauksessa itse oikeudenkäynti, kulissi tai ei, Saddamista päästään lopullisesti eroon, kun tuomio on luettu ja pantu täytäntöön.

Eroonpääsy Saddamista on irakilaisille vain lyhytaikainen ilo. Hänen hirmutekojensa kertaamisestakaan ei ole eripuraisten kansanryhmien yhdistäjäksi.

Viime lauantaina irakilaiset äänestivät maan uudesta perustuslaista. Kansanäänestys oli menestys, mutta lähinnä vain siksi, etteivät sitä häirinneet terrori-iskut.

Irakin tulevaisuus on synkkä, jos maassa ei tehdä tiliä menneeseen ja pystytä rakentamaan tasapainoa eri väestöryhmien kesken.

Eteläisessä Irakissa shiiat äänestivät perustuslain puolesta, koska se turvaa heidän valta-asemaansa. Saddamin aikana vallassa olleet sunnit olivat samasta syystä lakia vastaan.

Kurdit ovat puolestaan jo lähteneet omille teilleen. Irakin Kurdistan on monin tavoin itsellinen ja itsenäinenkin alue.

Kiistoihin tuo tulta ja tappuraa se, ettei sunneilla ole öljyvaroja samaan tapaan kuin shiioilla ja kurdeilla.

Irakille ja irakilaisille menneisyyden haamu on raskas taakka, vaikka nykypäivässäkin on aivan riittävästi murhetta.

Entistä diktaattoria syytetään vain sellaisista rikoksista, joissa näyttö on ennakolta ilmiselvää kuten shiiojen ja kurdien joukkomurhista. Vain näyttö johtaa kuitenkin tässäkin tapauksessa tuomioon ja sekin vasta oikeudessa. Syytetyllä on aina oikeus puolustautua silläkin uhalla, että lopputuloksena on Bagdadin farssi.

Oikeudenkäynti Saddamia vastaan on kiistatta myös poliittinen. Ylevät periaatteet ovat paikallaan, mutta oikeus on vallan vaihduttua väistämättä enemmän tai vähemmän voittajan oikeutta.

Kukaan tuskin odotti, että Saddam tunnustaisi rikoksensa tai edes tuomioistuimen, jonka eteen hänet on raahattu.

Saddam Hussein uskoo ilmeisen aidosti asemansa oikeutukseen. Ei pidä siis myöskään epäillä, etteikö hänellä olisi yhä myös seuraajia. Joka tapauksessa heitä pelätään.

Pelko on valtaa: oikeudenkäynti Saddamia ja hänen vasallejaan vastaan jouduttiin keskeyttämään, kun peräti 40 todistajaa jätti yllättäen saapumatta. Vaikka hirmuteot ovat laajasti tiedossa, niistä uskaltavat puhua julkisesti vain harvat.