Uutiset

Sade kasvatti heinäsatoa

Heinät on jo korjattu. Tänä vuonna heinäsato on ollut määrällisesti hyvä. Korjuu sujui sadekesänä kuitenkin vaihtelevasti.

Heinässä on laatuvaihteluita riippuen siitä, onko kyseessä säilörehu vai kuiva heinä. Märkä pelto voi vaikeuttaa rehuntekoa.

– Kun koneet kulkevat märässä maassa, ne saattavat vajota. Silloin on riski, että maa-ainesta joutuu rehun sekaan ja laatu voi kärsiä, kertoo tiedottaja Päivi Meronen ProAgria Hämeestä.

Tänä vuonna kasvulle on ollut hyvät edellytykset. Kosteutta on ollut riittävästi, mutta myös alueellista vaihtelua. Talvella lumi suojasi hyvin nurmia.

– Ongelmallista oli kuivaheinän korjuu, johon tarvitaan muutama poutapäivä. Sen suhteen tämä on ollut haasteellinen kesä. Paikallisesti tilanne on saattanut vaihdella melkoisesti.

Pääsääntöisesti maitotilat tuottavat itse oman korsirehunsa. Se on kotoinen rehu, ja taloudellisinta tuottaa itse. Maitotilat tekevät pääasiassa säilörehua, osan pyöreinä paaleja, joita näkee peltojen reunamissa. Kuivan heinän määrää suhteessa säilörehun määrään on vaikea arvioida.

– Kuivaa heinää ei moni maitotila enää tee.

Kuivan laatuheinän tuottajarenkaaseen kuuluu Kanta-Hämeessä neljä heinäntuottajaa.

Kuivaa tai tuoretta

Periaatteessa eläimille syötetään kahdenlaista heinää, säilörehua ja kuivaa heinää. Eri eläimille tarjotaan erilaista heinää niiden yksilöllisen energian- ja kuiduntarpeen mukaan. Lähtökohtaisesti kaikki eläimet tarvitsevat kuitua.

Kuiva heinä varastoidaan yleensä paaleina.

– Kuivassa heinässä on enemmän kuitua ja vähemmän valkuaista, sanoo kotieläinagronomi Leena Kukkula ProAgria Hämeestä.

Säilörehu säilötään tuoreena muovipaaleihin. Säilörehu korjataan heinäpellolta viikkoa, kahta aikaisemmin kuin kuiva heinä.

Kun säilörehupaali avataan, se täytyy käyttää suhteellisen nopeasti. Muuten rehu pilaantuu.

– Säilörehu on paremmin sulavaa, joten siitä saa helpommin energiaa. Heinässä on enemmän kortta, joten kaikki ei sula.

Rehua muovituubeissa

Nykyisin korjuu on usein ulkoistettu urakoitsijoille, jotka saavat koko sadon muoviin hyvinkin nopeasti. Maallikon silmään muovipaaleja on erilaisia. Useimmin ohikulkija näkee peltojen pientareilla valkoisia muovipaaleja, joskus myös yhtenäistä tuubia.

Tuubissa paalit on kiedottu tuubin malliseksi. Päädyt jäävät pois, joten muovia säästyy. Sisällä on yksittäisiä paaleja, jotka on pakattu tiukkaan muoviin.

Toisinaan muovipaalien värit vaihtelevat.

– Osa viljelijöistä merkitsee rehut siten, että kevät-, kesä- ja syysrehu on paalattu eri väreillä. Silloin on helppo tietää, että eri eläimille menee oikeanalaista rehua.

Kevätrehu on yleensä energiapitoisinta. Se syötetään poikineille lehmille. Muita rehuja syötetään nuorelle karjalle ja ummessa oleville naudoille.

Ravintoarvot selviävät rehuanalyysillä. Niitä tehdään keskimäärin Suomessa 2,5 tilaa kohti.

– Toiset eivät teetä rehuanalyysiä ollenkaan, kun taas joku tila teettää niitä kaksikymmentä.

Hevosille kuivaa heinää

Hevoset syövät yhä yleisesti kuivaa heinää. Ratsutalli Verrattoman talliyrittäjä Sari Kettunen pyörittää 24 hevosen tallia Hämeenlinnan Tuuloksessa. Yksi hevonen syö keskimäärin 10 kiloa heinää päivässä, joten heinää kuluu vuodessa melkoinen määrä.

Kettunen on jo kymmenen vuoden ajan hankkinut heinänsä naapurilta, joka tuottaa heinää oman maitotilansa ohella myös myyntiin.

– Jos joskus on ollut huono heinävuosi, olen joutunut hakemaan heinää muualta.

Yrittäjä on tarkka sen suhteen, mitä hän hevosilleen syöttää. Hevoset saavat kuivaheinää, joka tulee 150-200 kilon pyöröpaaleissa. Heinä varastoidaan tallin lähellä olevaan heinälatoon.

– Tämänvuotinen sato on todennäköisesti kunnollista. Jos joskus on ollut huono kesä, niin niinä vuosina on syötetty jopa ylivuotista heinää, joka on ollut laadultaan parempaa.

Kettunen ei teetä heinästään rehuanalyysiä. Kaikki tallin hevoset syövät samaa heinää. Perusruokana on heinä, kivennäinen, vesi ja kaura tai täysrehu.

– Jotkut haluavat tehdä ruokinnasta tiedettä. Kokemuksen myötä silmä harjaantuu erottamaan hyvän heinän. Heinä on lehtevää, vihreää ja siinä on kortta, muttei homepölyä. (HäSa)