Uutiset

Sahdin valmistus vei mukanaan

Pekka Kääriäinen on kiireinen mies. Perjantaina 50 vuotta täyttävän lammilaisen sahtiyrittäjän aikatauluun saa kuitenkin sovitettua haastatteluajan ennen h-hetkeä.

– Aurinko on sahdin paras myyntimies. Alkukesä on muutenkin hektistä aikaa, kun pitää saada hommat käyntiin kesää varten, tuumaa Kääriäinen.

Lauantaina käyntiin pyörähtävien Lammin Pellavamarkkinoiden tiedotuksesta vastaava Kääriäinen aikoo ehtiä vielä perjantaina juhlimaan merkkipäiväänsä. Yrittäjän vauhti ei siis ole hidastumassa, vaikka mittariin pyörahtääkin puoli vuosisataa. Kääriäinen tosin myöntää hieman rauhoittuneensa iän myötä.

– Nuorempana lähdin helposti mukaan, jos joku vain pyysi johonkin toimintaan. Nykyään katson vähän tarkemmin, mihin osallistun, kun kaikkeen ei aika kuitenkaan riitä.

Kääriäinen on päässyt toteuttamaan sen, mistä monet muut vain haaveilevat – hän on tehnyt harrastuksesta ammatin. Suomen vanhinta toimivaa sahtipanimoa, Lammin Sahti oy:tä, vaimonsa Sirpan kanssa pyörittävä mies valmisti ensimmäiset sahdit teini-iässä. Lapsuudenkodissa juomaa valmistettiin juhlapyhiksi.

– Parasta oli, kun itse pääsi tekemään jotakin käsillään.

Kiinnostus juoma-alaan lisääntyi entisestään vuosien myötä, ja tällä hetkellä Kääriäisen ansioluettelossa on monenlaisia sahti- ja olutseuroihin liittyviä luottamustoimia.

Lammin mainetta sahtipitäjänä pitäisi Kääriäisen mukaan entisestään korostaa, vaikka tieto on maailmalle hyvin kiirinytkin.

– Sahdin tekemisellä on pitkät perinteet ja se on kansankulttuuria aidoimmillaan. Kunnan kannattaisi ottaa enemmän irti maineestaan, hän vinkkaa.

Kääriäinen kertoo, että lammilaisten sahtitouhuja on käynyt ihmettelemässä muun muassa amerikkalainen olutkirjailija Michael Jackson. Vaikka mies ei aivan laulajakaimansa veroinen kuuluisuus olekaan, hänen kiinnostuksensa ja artikkelinsa ovat poikineet yhteydenottoja ulkomaisilta toimittajilta Lammin suuntaan.

Sahti ja olut kulkevat Kääriäisen makutottumuksissa käsi kädessä. Hän ei myönnä olevansa yhden oluen friikki, mutta paljastaa tummien mallasjuomien maistuvan parhaiten.

– Ystävät tietävät hyvin harrastukseni ja tuovat maailmalta monenlaisia oluita. Erikoisin saapui Tiibetistä. Kyllä sitä olueksi kutsuttiin, vaikka aika vahvalta se maistui, Kääriäinen hymähtää.

Hän lisää vielä, että Gotlannista ja Saarenmaalta saa kunnon sahtia, jos joskus sattuu paikan päälle osumaan. Sahti kun pitää juoda mielellään melkein heti valmistumisen jälkeen. (HäSa)