Uutiset

Sähkön tuotanto kasvaa pohjoisessa, kulutus etelässä – Kantaverkon 300-kilometrinen metsälinja auttaa, mutta ei vielä riitä

Uusi linja on Fingridin mukaan käytännössä tuulivoimalinja, joka siirtää Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin tuulisähköä Etelä-Suomeen. Uutta kaistaa tarvitaan myös vesivoimasta saatavan säätövoiman siirtoon kohti etelää.
Uuden metsälinjan pohjoisimmassa osassa, kuten kuvan Pyhänselällä, puustoraivaukset on pääosin jo tehty. Parhaillaan hakataan Haapajärven ja Saarijärven pohjoispuolella. Kuva: Mika Kuivalainen/Fingrid
Uuden metsälinjan pohjoisimmassa osassa, kuten kuvan Pyhänselällä, puustoraivaukset on pääosin jo tehty. Parhaillaan hakataan Haapajärven ja Saarijärven pohjoispuolella. Kuva: Mika Kuivalainen/Fingrid

Sähkön tuotanto kasvaa nopeasti pohjoisessa Suomessa, mutta vähenee etelässä. Kulutuksen kehitys on päinvastainen, ja epäsuhdan vuoksi kantaverkkoon on vaarassa syntyä paha pohjois-eteläsuuntainen pullonkaula.

– Pohjoisessa on paljon ylijäämää, ja trendi vain vahvistuu. Se on suurin kantaverkkoon vaikuttava tekijä lähitulevaisuudessa, sanoo kantaverkkoyhtiö Fingridin verkkosuunnittelusta vastaava johtaja Jussi Jyrinsalo.

Pulma estetään uudella 400 kilovoltin siirtolinjalla, jonka konkreettinen rakentaminen alkaa marraskuussa.

Linja lisää pohjois-eteläsuuntaista siirtokapasiteettia 700 megawatilla, eli noin puolikkaan Olkiluoto 3:n ydinvoimalan verran. Valmista pitäisi olla runsaan kahden vuoden kuluttua.

Nykyinen johtokatu levenee

Kantaverkkoyhtiö Fingridin metsälinjaksi kutsuma, noin 300 kilometrin mittainen yhteys rakennetaan Muhoksen ja Petäjäveden välille.

– Rakentaminen alkaa tuloteiden ja perustusten rakentamisella sekä aikanaan pylväskasauksilla. Ensimmäinen ”rakennustyö” maastossa on marraskuussa alkava vanhan linjan purkutyö Haapajärven Oksavan kohdalla, kertoo verkon rakentamisesta vastaava johtaja Timo Kiiveri Fingridistä.

Muutos näkyy myös maisemassa. Pohjoisimmissa osissa nykyinen johtokatu levenee nelisenkymmentä metriä, etelässä alle kymmenen.

Tuulivoimaa vyöryy pohjoisesta etelään

Kantaverkossa pohjoisen ja etelän erottaa Kokkola-Iisalmi -linja, jossa on sähköteknisistä syistä johtuva, niin sanottu leikkaus.

Alueiden välinen epäsuhta johtuu erityisesti muutoksista sähkön tuotannossa.

Eteläisessä Suomessa varsinkin kaupunkien lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitokset ovat vähentämässä sähköntuotantoa, ja monet lauhdevoimalat vetävät ilmastosyistä viimeisiään.

Olkiluoto 3:n on arvioitu tuottavan sähköä ensi keväänä. Sen ohella korvaava tuotanto tulee erityisesti kotimaisesta ja lännestä tuodusta tuulivoimasta.

– Yli puolet putkessa olevasta tuulivoimasta on tulossa Pohjois-Suomeen, Jyrinsalo arvioi.

– Myös Ruotsista on lähdössä vyörymään meille enemmän tuulivoimasähköä, joka on saatava etelään asti.

Jyrinsalo sanookin, että uusi metsälinja on käytännössä tuulivoimalinja.

Googlekin voimistaa trendiä

Tuulivoima ei ole ainoa epätasapainoa aiheuttava tekijä. Myös Fennovoiman suunnittelema Hanhikiven ydinvoimala osuu pohjoiselle puolelle.

Varsinaisten sähköntuotantolaitosten lisäksi pohjoiseen on suunnitteilla esimerkiksi Kemin biotuotetehdas, jonka pitäisi olla 250-prosenttisesti sähköyliomavarainen.

Etelässä kulutusta kasvattaa yhteiskunnan sähköistyminen ja esimerkiksi Googlen datakeskuksen tapaiset, yksittäiset hankkeet. Jättiyhtiö investoi lisää Haminassa sijaitsevaan datakeskukseensa sekä tätä tukevaan tuulivoimapuistoon Kainuussa.

– Nämä eivät ole kantaverkolle valtakunnallisesti massiivisia juttuja, mutta ne lisäävät kulutuksen kasvua etelässä ja tuotannon kasvua pohjoisessa, Jyrinsalo selvittää.

Uusi yhteys Ruotsiin 2025

Hyvin merkittävä pohjois-eteläsuuntaiseen siirtoon vaikuttava tekijä on myös pohjoismainen sähkömarkkina, ja varsinkin yhteydet Ruotsiin.

Tässäkin suurimpana tekijänä on tuulivoima, jonka sähköteho muuttuu säiden mukaan nopeastikin. Ylijäämää on pystyttävä siirtämään maiden välillä entistä tehokkaammin.

Perämeren pohjukkaan on suunnitteilla kahden nykyisen linjan lisäksi uusi 800 megawatin rajayhteys Ruotsin Messauresta Keminmaan kautta Pyhänselkään. Sen pitäisi olla valmis vuonna 2025.

Palapelissä on monta palaa

Jyrinsalo kuvaa kantaverkon suunnittelua palapeliksi.

Tulevaisuutta arvioidaan erilaisten skenaarioiden avulla, joissa tutkitaan, millaisiin vaihtoehtoihin johtoverkosto riittää milläkin alueella.

– Se on monen asian summa, mutta lopulta pienikin asia tai yksittäinenkin hanke voi laukaista uuden yhteyden rakentamisen.

Nyt metsälinjaan johti tuulivoimatuotannon nopea kasvu.

– Jos Fennovoiman ydinvoimala olisi tullut ennen tätä, se olisi saattanut olla laukaisijana johdon rakentamiseen.

Miten vaikuttaa hallituksen hiilineutraali tavoite?

Toistaiseksi kantaverkkoinvestointeja ohjaavat siis pääasiassa sähkön tuotannossa tapahtuvat muutokset. Kulutuksen merkitys voi kuitenkin kasvaa.

Moottorina toimii hallituksen kova tavoite hiilineutraalista Suomesta vuonna 2035. Sähköautoilun ja lämmityksen sähköistymistäkin suuremmaksi tekijäksi voi nousta teollisuus.

– Jos kulutus alkaa teollisuudessa laukata, se on iso muutos.

Teollisuudessa yksittäisetkin laitokset voivat aiheuttaa mullistuksia. Esimerkiksi Raahen terästehdas saattaa onnistua siirtämään tuotantonsa hiilen sijaan kokonaan sähkön ja vedyn varaan.

Tämä tasapainottaisi pohjoisen ja etelän välistä tilannetta.

– Siitä tulisi valtava sähköimuri pohjoiseen.

Kemian teollisuuden hiilineutraalius voi arvioiden mukaan puolestaan kymmenkertaistaa alan sähkönkulutuksen. Valtaosa tuotantolaitoksista sijaitsee maan eteläpuoliskossa.

Lisää tarvitaan väistämättä

Metsälinjasta tulee Suomen kantaverkon viides pohjois-eteläsuuntainen 400 kilovoltin siirtolinja.

Jyrinsalon mukaan on lähes varmaa, että tämän jälkeen tarvitaan vielä kuudes. Se tehdään tuplaamalla olemassa oleva järvilinja ehkä vuonna 2028. Samalla metsälinjaa voidaan joutua jatkamaan Petäjävedeltä Hikiälle.

Lisärakentamista edellyttävät jo nyt tiedossa olevat tuulivoimahankkeet.

– Tarvitaanko vielä seitsemäs ja kahdeksas johto – sitä täytyy jäädä seuraamaan.

OL3 vie siirtokapasiteettia pohjoisesta

Eurajoelle rakennettavan Olkiluoto 3:n käynnistyminen – tai oikeammin sen häiriöihin varautuminen – syö myös pohjois-eteläsuuntaista sähkön siirtokapasiteettia.

Verkkoa mitoitettaessa joudutaan varautumaan sen suurimman tuotantoyksikön äkilliseenkin putoamiseen tuotannosta. Verkon siirtokykyä on rajoitettava tätä vastaavasti eli pitämään ”tyhjänä” koko ajan.

Häiriötilanteissa säätövoima saadaan lähinnä vesivoimasta, ja siitäkin valtaosa Ruotsista ja Norjasta.

Nyt Suomen suurimpia sähköntuotantoyksiköitä ovat Olkiluoto 1 ja 2, joiden sähköteho on vajaat tuhat megawattia (MW). Kolmosyksikön teho on sen sijaan 1650 MW.

OL3:n vikaantuessa irrotetaan Etelä-Suomesta teollisuuskuormaa 350 MW niin sanotun järjestelmäsuojan avulla.

Ero nykyiseen suurimpaan yksikköön on tämänkin jälkeen noin 300 MW.

Pohjois-eteläsuuntaisiin siirtoyhteyksiin sekä Suomen ja Ruotsin välisiin rajayhteyksiin on varattava tämän verran lisää tilaa, jota normaalitilanteessa ei käytetä.