Uutiset

Sähköverolla liputetaan teollisuutta ulos maasta

Suomessa haikaillaan teollisten investointien perään. Samalla päätetään veroratkaisuista, jotka vauhdittavat teollisuustuotannon ulosliputusta.

Muutos on ollut lyhyen ajan sisällä dramaattinen. Vielä muutama vuosi sitten suomalaisen teollisuuden kilpailuetuna oli edullinen energia.

Vuoden alussa teollisuuden sähkövero nousi 2,63 eurosta 7,03 euroon megawattitunnilta. Vero on 14 kertaa korkeampi kuin EU:n määrittelemä sähköveron alaraja.

Kuluttajien sähköön lisätään vero, joka on peräti 17 kertaa EU:n minimirajaa korkeampi.

Suomessa sähkön verotus teollisuudelle on kaksi kertaa korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin. Millä energiaintensiivinen teollisuus kuroo tuollaisen eron kiinni?

Ei millään, vastaa teollisuus ja saa hyväksyviä päännyökytyksiä osakseen.

Miksi sitten tällaiseen veroratkaisuun päädyttiin? Veroratkaisuissa on jo pitkään korostettu siirtymistä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Sähköveroratkaisuilla halutaan myös vähentää kulutusta, suosia vaihtoehtoisia energiamuotoja, kuten puun polttamista ja tuulivoimaa.

Suomi on ollut sähkön ja yleensä energian verottamisen eturintamassa. On haluttu toimia vastuullisesti ympäristöasioissa.

Sinänsä siinä ei ole mitään pahaa. Rehellisyyden nimissä olisi kuitenkin pitänyt kertoa, mitä tällaiset linjaukset tarkoittavat.

Onko meillä varaa siihen, että energian nousevat hinnat kiihdyttävät inflaatiota, syövät kansalaisten ostovoimaa, heikentävät teollisuuden kilpailukykyä ja lisäävät työttömyyttä.

Entinen pääministeri Paavo Lipponen kysyi aikoinaan viisaasti, että onko meillä kaikkeen viher- ja biohömpötyksen varaa. Jos aiomme pitää kiinni kaikista tähänastisista eduista ja julkisista palveluista sekä kuroa kahdeksan miljardin kestävyysvaje umpeen, voin väittää, ettei ole. Elintasosta on tingittävä.

Niiden päättäjien, jotka energiaratkaisujen takana ovat, pitäisi nyt selittää kansalaisille, mitä hyvää siinä on, että kotitalouksien sähkölasku nousee tänäkin vuonna 20 prosenttia.

Ilmaston lämpeneminen on vakavin ympäristöuhka tällä hetkellä, ja sen ehkäisemiseksi pitää tehdä kaikki voitava. Suomessa teollisuus on jo parin vuosikymmenen ajan panostanut miljardeja ympäristöasioihin vähentämällä päästöjä ja parantamalla energiatehokkuutta. Tämä lähtötilanne on nyt tyystin unohdettu.

Metalliliiton kasaama energiapoliittinen ohjelma lähti siitä, miten teolliset työpaikat turvataan ja samalla vastataan ilmaston lämpenemisen tuomiin haasteisiin.

Cityvihreitä ei savupiipputeollisuuden hätähuuto juuri hetkauttanut.

Timo Soinille ohjelman kopio kelpasi kirjoitusvihreineen. Ja gallupit näyttävät, että kopio tai ei, kansa tykkää.

Pauli Uusi-Kilponen