Uutiset

Sailaksella unilukkarivuoro

Tällä viikolla oli valtiosihteeri Raimo Sailaksen vuoro toimia julkisen talouden unilukkarina.

Mitään varsinaisesti uutta hän ei sanonut. Muistutus julkisen talouden tulevista ongelmista oli kuitenkin enemmän kuin paikallaan.

Sailas sanoi, että Suomen julkisen talouden tasapainottaminen on nyt paljon vaikeampaa kuin 1990-luvun laman jälkeen. Toivottavasti tämä viesti tavoittaa päättäjät niin valtakunnantasolla kuin kunnissakin.

Tähän astihan on vaikuttanut siltä, ettei talouden vajeen vakavuutta haluta ymmärtää.

Paljon kertovat poliitikkojen puheet. Lähes järjestään puoluejohtajat ovat korostaneet, ettei tuloverotusta pidä korottaa, miten etuuksien taso kyetään säilyttämään ja miten työurien pidentämisellä ja työllisyysasteen nostolla voidaan tasapainottaa julkinen talous.

Luvut kertovat kyllä vallan muuta. Suomen valtion kulut ylittävät tulot kahdeksalla miljardilla vuosittain, jos nykymeno jatkuu. Ja vaje uhkaa jopa kasvaa hoivamenojen paisuessa, työtätekevän kansanosan vähetessä ja eläkeläisten määrän räjähdysmäisesti kasvaessa.

Maksuvalmiutemme onkin paljon heikompi kuin 1990-luvun laman jälkeen. Tuolloin meillä oli omasta takaa työntekijäreserviä, kun suurten ikäluokkien lapset astuivat työmarkkinoille. Suomeen luotiin vuosikymmenessä yli 300 000 uutta työpaikkaa, ja ne kyettiin täyttämään omalla, hyvin koulutetulla työvoimalla.

Tuottavuuden kasvu oli huimaa, yli neljä prosenttia keskimäärin ja inflaatio pysyi alle kahdessa prosentissa. Pääsyitä tähän oli neljä: nuori työelämään astunut väki omaksui nopeasti uuden tekniikan, teki ripeästi töitä, sairasti vähän ja työmarkkinoilla edettiin lähes nollaratkaisuilla tuottavuuden ripeästä kasvusta huolimatta.

Suomi oli pitkään maailman kilpailukykyisin maa.

Kaikesta huolimatta kesti lähes vuosikymmenen, ennen kuin julkinen talous saatiin tasapainoon.

Vuosikymmenessä ei julkista talouttamme nyt tasapainoteta. Ensisijainen tavoite on, että Suomi painaisi valtion budjettivajeen alle kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Julkinen velkamme paisuu jatkossa vääjäämättä yli EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen ylärajan, joka on 60 prosenttia bkt:sta. Aika, jolloin kykenemme vähentämään velkataakkaamme, siintää äärettömän kaukana horisontissa.

Hallitus joutuu nyt tasapainoilemaan sen kanssa, miten elvytämme, ja toisaalta valmistaudumme julkisen talouden kohentamiseen. Veronkorotukset leikkaisivat kulutusta, joka taas pitää yllä työllisyyttä ja sitä kautta kansalaisten veronmaksukykyä.

Vasta kun talous lähtee selkeään kasvuun, voi olla veronkorotusten vuoro.

Nyt pitäisi puuttua menoihin. On älytöntä vain tasapuolisuuden nimissä subventoida esimerkiksi erilaisia energiavaihtoehtoja sadoilla miljoonilla euroilla vuodessa, pitää kuntien ja valtion hallinnossa tuhansia turhia virkoja sekä jakaa erilaisia tukia niitä tarvitsemattomille.

Tuet tarvitsijoille, hintoja korottavat verovähennykset pois ja maltillisesti veroja lisää kaikkiin tuloluokkiin.

pauli.uusi-kilponen@hameensanomat.fi

Päivän lehti

2.4.2020