Uutiset

Sairas, luulosairas vai laiska?

airastuminen on niitä harvoja inhimillisiä poikkeustiloja, jotka nykykulttuurissa herättävät myötätuntoa. Onkin varsin helppo ilmoittaa työpaikalle, kun ei voi sairauden takia tulla töihin. Lähes mahdotonta on tunnustaa, että ei vain jaksa tulla tai että töihintulo tuntuu liian pelottavalta ja ahdistavalta.

Paremmaksi tilanne muuttuu, jos saa lääkäriltä jonkin diagnoosin eli epämääräiset oireet luokitellaan ihan oikeaksi sairaudeksi. Näin tunteet saavat selityksen ja oikeutuksen. Diagnoosi tuntuu suorastaan lohduttavalta.

Näinä aikoina lääkärit kohtaavat hyvin paljon potilaita, joilla on oireina epämääräisiä särkyjä ja kipuja, unettomuutta,
levottomuutta, stressiä, keskittymisvaikeuksia ja väsymystä. On syntynyt uusia sairauskuvia kuten paniikkihäiriö, loppuun palaminen ja krooninen väsymys, jollaisia ei vielä pari vuosikymmentä sitten tunnettukaan.

Ihminen, jota ennen olisi nimitetty luulo­sairaaksi tai laiskaksi, saa nykyisin kunniallisesti sairaan statuksen, lomaa ja lääkemää­räyksen. Eikä varmasti aiheetta.

Upsalan yliopiston aate- ja oppihistorian professori Karin Johannisson on tutkinut näitä ilmiöitä ansiokkaasti. Hänen tutkimustensa perusteella lääketieteellisten diagnoosien hakeminen epämääräisiin pahan olon tunteisiin ei ole uusi ilmiö. Varsinkin naiset ovat kautta aikojen tarvinneet diagnooseja joko lohdutukseksi tai minäkuvansa rakentamiseen.

Etenkin herrasväen sairauksiksi mielletyt vaivat ovat olleet suosittuja. Vieläkin kuulee naisten suorastaan ylpeilevän allergioillaan ja kaikinpuolisella herkkyydellään.

Tutkijan mukaan nykyajan ns. kulttuuriset sairaudet alkoivat yleistyä 1980-luvun lopulla. Sairauslomien määrä alkoi kasvaa ja mielen sairauksista kärsivien määrä moninkertaistui nopeasti. Taustalla ovat yhteiskunnan suuret muutokset ja kriisimielialan lietsominen milloin mistäkin. Tässä medialla on epäilemättä oma osuutensa.

Työelämässä meininki on nykyisin sellaista, että en yhtään ihmettele pahan olon lisääntymistä. Vaatimukset ovat kovia. Ei riitä, että tekee työnsä ja ylityönsä parhaansa mukaan. Pitää olla myös hyvä tyyppi, näyttää hyvältä ja omata yleistä energiatasoa nostavaa säteilyä.

Oman mausteensa aikamme sairauskeitokseen tuottaa bisnesmaailman loputtomasti yltyvä ahneus. Kun päästään vakuuttavasti markkinoimaan rohtoja sellaisiinkin ominaisuuksiin kuin lihavuus, totisuus ja ujous, avautuvat uudet rahastamisen markkinat. Jo nyt iso osa kansaa lumoutuu mainoslehtien katteettomista lupauksista ja popsii muistia vahvistavia, kroppaa hoikistavia, seksielämää piristäviä tai mieltä rauhoittavia kapseleita, pillereitä ja puristeita.

Ei mikään ihme, että tällaisena aikana nuoret ja lapsetkin huolestuneina tarkkailevat ulkomuotoaan ja pohtivat kelpaamistaan. Kuka vetää normaaliuden rajat ja kuinka ankariksi ne ovat muodostumassa? Miten määritellään terveyden ja sairauden häilyvät käsitteet?

Päivän lehti

19.1.2020