Uutiset

SAK hamuaa puolueista niskalenkkiä

Viidennen kautensa Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n puheenjohtajana aloittava Lauri Ihalainen (sd.) liputtaa selkeästi kolmikantayhteistyön ja laajojen tuloratkaisujen puolesta. Ihalainen on kuunnellut koko puheenjohtajakautensa SAK:n kenttää ja niin hän tekee myös tässä asiassa. Keskusjärjestön jäsenet seisovat ilman epäilyksiä ykkösmiehensä sanojen takana.

Ihalainen näkee ”Suomen suunnassa” kaksi perusvaihtoehtoa. Toinen nojaa hänen määritelmänsä mukaan markkinavoimiin, niiden kaikkivoipaisuuteen ja samalla vahvemman oikeuteen. SAK tukee tästä poikkeavaa linjaa, jossa keskeisessä roolissa ovat korkea työllisyys, oikeudenmukaisuus ja markkinatalouden sosiaalinen vastuu.

Perinteisen tavan mukaan myös Ihalainen tehosti puhettaan kärjistämällä. Työ, yrittäminen, ahkeruus, oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen vastuu ovat sentään käsitteitä, joita suomalaiset tukevat hyvin yksimielisesti. Markkinavoimien täydellisen vapauttamisen, mitä Ihalainen itse asiassa lyhyesti ilmaistuna tarkoittaa, puolestapuhujia on lopulta perin vähän.

Suomen ongelma on työmarkkinoiden rakenteiden jäykistyminen, halu pitää kiinni vanhasta ja torjua uudistuksia, siirtää niitä kerta toisensa jälkeen huomisen murheeksi.

Vanhakantaisesta ajattelusta kielii yksin Ihalaisen suhtautuminen yleiskorotuksiin. Niitä tarvitaan muun muassa siksi, että ne ovat ainoa tapa varmistaa kaikille palkansaajille reaalipalkkakehitys, hän korostaa.

Toki yleiskorotuksilla on myös tämä merkitys. Arkisessa elämässä malli tarkoittaa sitä, että palkat nousevat taloudelliseen ahdinkoon ajautuneissakin yrityksissä. Yksioikoista olisi myös laskea, että pelisääntöjä tiukentamalla pätkätyötä tekevien asema kohentuisi. Rukkaus voi vähentää työtä.

On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei SAK vastusta kaikkia uudistuksia, ei edes paikallista sopimista. Nykyisillä pelisäännöillä keskusjärjestö ei kuitenkaan ole siirtämässä valtaa Helsingin kabineteista työpaikoille, mikä tosiasia olisi työnantajapuolella jo aika tunnustaa. SAK haluaa parantaa luottamushenkilöiden asemaa työpaikoilla. Tästä vaatimuksesta järjestö tuskin tinkii.

Ihalaisen mielestä palkansaajilla on oikeus saada ennen vaaleja tieto siitä, mitä mieltä hallitukseen pyrkivät puolueet ovat kolmikantayhteistyöstä. SAK hamuaa kannanotolla niskalenkkiä kaikista puolueista, sillä yksikään vaaleihin osallistuva puolue ei varmasti jättäydy oppositioon jo ennen ääntenlaskua. Ihalaisen linjauksessa ei ole sinänsä mitään erikoista: SAK harjoittaa edunvalvontaa täydellä voimallaan.

Ihalaisen mielestä vaalien jälkeisen hallituksen tulisi sitoutua vahvaan kolmikantayhteistyöhön. Onneksi hän kuitenkin nosti rinnalle, hallituksen tavoitteeksi, myös ”työelämän uudistamisen linjan”. SAK:lla on ainakin ripaus rohkeutta katsoa tulevaisuuteen.