SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta sanoo, että tunnelma työmarkkinoilla on jännitteinen. Eloranta harkitsisi Suomeen kahden valtakunnansovittelijan mallia, mikä mahdollistaisi sovittelijan työnkuvan laajentamisen.
Uutiset

SAK:n Eloranta pistäisi työehtoriitojen sovittelun uusiksi – kaksi valtakunnansovittelijaa ja toimenkuva laajemmaksi

SAK:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan mukaan työehtoriitojen sovittelun uudistamista pitäisi harkita. Eloranta loisi Suomeen kahden valtakunnansovittelijan mallin.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ehdottaa merkittävää uudistusta työehtoriitojen sovittelujärjestelmään. Elorannan mielestä nykyinen yhden sovittelijan malli voitaisiin korvata mallilla, jossa sovittelijoita olisi kaksi. Samalla sovittelijan toimenkuvaa laajennettaisiin.

Kaksi rinnakkain toimivaa sovittelijaa voitaisiin Elorannan mukaan valita siten, että toinen näistä olisi työnantajien ja toinen työntekijäpuolen esittämä. Samalla voitaisiin harkita viran määräaikaisuudesta luopumista.

Nykyisessä yhden henkilön mallissa sovittelija valitaan vuorovuosina työnantajien ja -tekijöiden ehdokkaista.

Miten ratkaistaisiin se, kumpi sovittelijoista hoitaisi sovittelua yksittäisissä työehtoriidoissa?

– Vuorotteluperiaate vastuusovittelijan valinnassa lienee ainoa mahdollinen. Toinen varmasti olisi vuorollaan vastuullinen sovittelija, mutta toinen olisi pidettävä sovittelun sisällöstä ja etenemisestä perillä, jotta mahdollinen sovittelun siirto toiselle onnistuisi ja toisaalta jotta sovittelijoiden yhteinen toimintamalli ja -linja muotoutuisi, Eloranta vastaa.

Elorannan mukaan tarvetta sovittelujärjestelmän uudistamiselle on muun muassa siksi, että yhden viranhaltijan varassa toimiva järjestelmä on haavoittuvainen. Tämä nähtiin keväällä, kun edellinen sovittelija Minna Helle siirtyi kesken kauden Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajaksi. Hänen arveltiin käyneen neuvotteluja uudesta työpaikasta samaan aikaan, kun sovittelut työmarkkinoilla olivat käynnissä.

Tämä loi Elorannan mukaan työmarkkinoille jännitteitä, jotka eivät ole vieläkään täysin purkautuneet.

– Helteen lähtö kesken kauden paljasti nykyiseen järjestelmään sisältyvän henkilöriskin. Vaikka Suomessa on olemassa piirisovittelijajärjestelmä, valtakunnansovittelijalla ei ole varsinaista tiimiä, vaan toiminta on kiinni yhdestä henkilöstä. Helteen lähtö toisiin tehtäviin kesken kauden rapautti luottamusta järjestelmään, Eloranta sanoo Lännen Medialle.

Eloranta korostaa, ettei hänen kritiikkinsä kohdistu Helteen ratkaisuun ja sitä edeltäneisiin neuvotteluihin työpaikan vaihtamisesta sinänsä, vaan haavoittuvaiseen järjestelmään.

– Nyt kun työmarkkinoilla ei ole isoja neuvotteluja käynnissä, olisi hyvä keskustella siitä, miten vastaava voitaisiin välttää jatkossa. Olisiko henkilöriski vältettävissä, jos sovittelijan tehtävää hoitaisi kaksi keskenään tasa-arvoista henkilöä.

Jos sovittelijoiden määrä kasvaisi, näiden toimenkuva voisi olla nykyistä laajempi. Elorannan visiossa sovittelijat edistäisivät työmarkkinarauhaa ympäri vuoden.

– Voitaisiin miettiä, mitä sovittelijat voisivat tehdä neuvottelukulttuurin vahvistamiseksi aikana, jolloin sovittelua ei ole käynnissä. Sovittelijat eivät sotkeutuisi varsinaisiin neuvotteluihin, mutta olisivat käytettävissä neuvottelukulttuurin kehittämiseksi, Eloranta muotoilee.

Elorannan mielestä valtakunnansovittelijan toimisto voisi myös kerätä ja jalostaa neuvottelujen pohjana käytettävää tietoa talouden tilasta. Tämä vahvistaisi taustatiedon neutraaliutta.

– Neuvotteluihin taustatietoa kerääviin instansseihin liittyy nykytilanteessa tiettyä pohdintaa, oli kyse sitten esimerkiksi valtiovarainministeriöstä tai Suomen Pankista. Tiedollista pohjaa pitäisi vahvistaa. Valtakunnansovittelijan toimisto voisi jatkossa tuottaa ja jalostaa dataa.

Elorannan mielestä koko työmarkkinajärjestelmä on ollut käymistilassa sen jälkeen, kun keskitetyt tuloratkaisut jäivät Elinkeinoelämän keskusliiton päätöksen seurauksena ainakin toistaiseksi historiaan.

Eloranta kertoo ymmärtävänsä, että valtakunnansovittelijalla on paineita olla esittämättä suurempia korotuksia kuin liittokierroksen avaussopimuksiin kirjataan. Jos muiden korotukset olisivat neuvottelujen avaajien sopimuksia parempia, harva ala enää haluaisi käydä neuvotteluihin ensimmäisenä.

– Ymmärrän, että valtakunnansovittelija pyrkii yleisen linjan löytämiseen ja joutuu suojelemaan kierroksen avaajia. Ei hän voi kerätä jonoa ovensa taakse. Eri toimialojen erityispiirteet pitäisi kuitenkin löytää nykyistä paremmin.

Helteen lähtö kesken kauden nosti esiin ajatuksen valtakunnansovittelijalle määrättävästä karenssista. Idea ei edennyt ajatusta pitemmälle. Myöskään Eloranta ei innostu karenssista.

– Karenssi ei ratkaise yhden sovittelijan ongelmaa. Jos siirtyy karenssille, silloin ei ole henkilöä, jolle viestikapulan voisi ojentaa. Lisäksi valtion pitäisi esimerkiksi maksaa palkkaa joka tapauksessa siltä ajalta, jonka sovittelija odottaisi karenssissa uuden työnsä alkua.

Viime vuonna 15 sovittelua

Saatuaan työriitalain mukaisen ennakkoilmoituksen valtakunnansovittelijan on ryhdyttävä toimenpiteisiin työriidan sovittelemiseksi. Sovittelija voi muutenkin puuttua työriitaan, joka vaarantaa työrauhaa. Myös työriidan osapuolet voivat yhdessä pyytää sovittelua.

Työnseisausta tai sen laajentamista voidaan tietyissä tapauksissa siirtää enintään 14 vuorokaudella, jotta sovittelulle saadaan lisää aikaa.

Sovittelun piiriin eivät kuulu virka- ja työehtosopimuksen aikana tapahtuvat työtaistelut. Niitä ratkoo työtuomioistuin. Myös myötätuntotyötaistelut tai poliittiset työtaistelut ovat sovittelun ulkopuolella.

Valtakunnansovittelija sovitteli viime vuonna 15 työriitaa. Riitoja oli useilla aloilla, kuten lentoliikenteessä, merenkulussa, kaupan alalla, palvelualoilla ja teollisuudessa.

Valtakunnansovittelijana toimii tällä hetkellä Vuokko Piekkala, joka aloitti tehtävässään elokuun alussa. Piekkala siirtyi sovittelijaksi Kirkkohallituksen työmarkkinajohtajan paikalta.

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930