Uutiset

Salaaminen on aina poikkeus

Hallituksen päätös Kreikan kanssa laaditun vakuussopimuksen piilotteluista on saanut vastaansa ankaraa arvostelua. Oikeusoppineet ovat harvinaisen yksimielisiä siitä, että sopimus on julkinen asiakirja.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) ja Kreikan valtiovarainministeri Evangelos Venizelosin allekirjoittamaa sopimusta salailee valtiovarainministeriön virkamiesjohto. Hallitus on ollut asiasta perin hiljaa.

Kokonaan salassa tällä hetkellä maan kiinnostavin sopimus ei ole. Kansanedustajat saavat tutustua englanninkieliseen asiakirjaan, mutta heillä ei ole oikeutta sitä monistaa edes omaan käyttöön.

Helsingin Sanomat pyysi nähtäväksi vakuussopimusta. Valtiovarainministeriön vastauksen mukaan tämä ei ole mahdollista, koska maan etu vaatii salaamista ja sitä edellyttää myös Kreikka.

Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää korostaa, ettei asiakirjojen julkisuudesta säädetty laki tunne tällaista asiakirjan salaamisen perustetta. Hän saa tukea muilta oikeusoppineilta.

Valtiovarainministeriö on perustellut salaamista myös sillä, että sopimus sisältää liikesalaisuuksia.

Mikä on piilottelun tarkka ja kestävä peruste? Tähän kysymykseen ministeriön olisi syytä antaa pikatahtiin tyhjentävä vastaus. Nyt keskustellaan asiakirjasta, jolla on merkittävä yhteiskunnallinen ja taloudellinen panoarvo.

Mitä tärkeämpi ratkaisu, sitä huolellisemmin salaaminen – mikä on aina läntisessä yhteiskuntajärjestyksessä poikkeus – on perusteltava.

Vakuusjärjestelystä oli pakko sopia Suomen ja Kreikan kesken SDP:n jääräpäisyyden vuoksi. Vakuus oli puolueen vaalivaltti, johon se hirttäytyi vaalien jälkeen.

SDP meni lupaamaan sellaista, mitä oli äärimmäisen vaikea toteuttaa. Likaisen työn joutuivat tekemään virkamiehet, jotka hakivat sopimuksen laatimiseksi apua kansainvälisiltä konsulteilta.

Lopulta Suomen ja Kreikan tähtäimessä ei ollut enää asiallinen sopimus. Kreikan ja Euroopan ongelmien kaatuessa päälle tärkeintä oli hoitaa vakuusongelma pois päiväjärjestyksestä keinolla millä hyvänsä.

Tästä kertoo yksin se, ettei vakuus ole vakuus, vaikka Urpilainen näin on vakuuttanut. Korkeintaan voidaan puhua osavakuudesta.

Itse vakuusjärjestely on suurempi moraalinen ongelma kuin sen salaaminen. Koossa olevien tietojen mukaan asiakirja on niin monimutkainen ja tulkinnanvarainen, että sen sisällöstä on vaikea saada tolkkua.

Kaiken lisäksi sen arvo punnitaan aivan ilmeisesti vasta vuosikymmenien kuluttua.

Tilanne on sikäli mielenkiintoinen, että salaaminen palvelee Kreikan, maan pankkien ja myös pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) ja vielä erityisesti SDP:n etua.

Mikäli Kreikan pankit ovat esittäneet salaamista, ei tätä vaihtoehtoa ilmeisesti ole Suomen puolelta torjuttu. Tukea salaamisen estämiseksi suomalaiset olisivat saaneet laista.

Päivän lehti

23.1.2020