Uutiset

Salailu jatkuu Itämerellä

Itämerellä posahti kuukausi sitten. Tuolloin sattumalta paljastui, että venäläinen tehdas syytää mereen fosfaattia enemmän kuin Suomi.

Tuhat tonnia rehevöittävää paskaa, se on valtavan paljon – niin suomalaisille uutisoinnissa uskoteltiin. Suomenlahteen laskevasta Luga-joesta tuli salamana suuri avoviemäri.

Itämeren suurimman saastuttajan kunniaksi alkoi siunailu.

– On se erinomainen asia, että suuri saastuttaja paljastui. Tästä on nyt hyvä jatkaa työtä meren suojelemiseksi. Näin kuuluu virallinen ja epävirallinen liturgia, munkkilatina, joka pelastaa Itämeren.

Keskeiseen kysymykseen ei ole herunut vastausta. Ehkä syy on siinä, ettei kysymystä ole esitetty. Miksi ei ole? Sekin on kysymys vastauksetta.

Missä mallissa on Itämeren saastepäästöjen valvonta, jos suurin saastuttaja paljastuu sattumalta? Tämä on Se Kysymys.

Ongelma ei vaivaa ympäristöministeri Ville Niinistöä. Vihreiden puheenjohtaja puhui saastepommista lähes kuiskaten, koska venäläisiä ei pidä ärsyttää.

Hiljaa ja neuvottelemalla syntyy itänaapurin kanssa paras tulos, hän korosti. Niinistö voi olla oikeassa: tärkeintä on tietysti lopputulos eikä tapa, jolla Luga-joki puhdistuu.

Hyssyttelevältä ministeriltä jäi huomaamatta kokonaan se, että Itämeren valvonta ei ole Venäjän vaan kaikkien Itämeren valtioiden yhteinen juttu.

Niinistö ei sanallakaan ole ilmaissut huoltaan valvonnan tilasta. Tuhannen tonnin sujahtaminen mereen ilman, että sitä kukaan huomaa kielii valvonnan vuotavan seulaa pahemmin.

Vihreän aatemaailman avainsanoja ovat avoimuus ja läpinäkyvyys. Miten nämä arvot toteutuvat Itämeren suojelun valvonnassa, ministeri Niinistö?

Propagandakone jatkaa jauhamista. Itämeri on yhä meidän kaikkien asia ja lässynlässyn…

Itämeren valtioiden liittoutumassa on jotain pahasti pielessä ja salattavaa. Onko virallisen verhon takana kuinka monta mereen laskevaa viemäriä lisää?

On Itämeri-yhteistyö merkillistä, kun se ei sisällä edes auttavaa yhteistyötä saastepäästöjen valvonnassa.

Virallisesti Itämeren tila on huolestuttava, mutta yhteistyössä asiat ovat hyvin. Miten asiat voivat olla hyvin, kun todellisuus puhuu käsitystä vastaan?

Suojelussa likaiset yksityiskohdat hautaavan kaikkinaisen myönteisyyden vaaliminen on valttia. Mukana on jostain syystä media, joka ei ole herännyt perkaamaan valvontaa.

Tämän kaiken voi myös nähdä aivan toisin. Lähdetäänkin siitä, että meren valvonta on loistavassa tikissä ja siksi siitä ei tarvitse keskustella.

Tästä seuraa johdonmukaisesti tämä: Suomenlahteen voi laskea tuhat tonnia vuodessa fosforia ilman, että yksikään mittari vilauttaa punaista.

Mitä tässä huolestumaan, jos Itämerestä on pohjattomaksi paskakaivoksi.

Päivän lehti

26.5.2020