fbpx
Uutiset

Salakuljettaja valitsee kohde- maan pakolaiselle

Mikä vetää pakolaisia Suomeen ja muihin pohjoismaihin?

Suomen pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen sanoo, että valtaosa maahan tulijoista on oikeasti avun tarpeessa.

– Kysymys on turvapaikanhakijoista, jotka pakenevat sotaa ja vainoa. He olisivat pysyneet mieluiten kotonaan, Lehtinen muistuttaa.

Pakolaiset eivät valitse kohdemaata siltä pohjalta, missä maassa on parhaat sosiaalietuudet.

– Enemmänkin on kyse siitä, minne salakuljettajien reititys vie, ja toisaalta siitä, missä mahdollisesti on samaan yhteisöön kuuluvia ihmisiä.

Keskustelu pakolaisten saamista sosiaalietuuksista on Lehtisen mielestä asian katsomista vääristävien linssien läpi.

Mutta joukossa on myös niitä, jotka pakenevat köyhyyttä, mutta köyhyys ei riitä perusteeksi kansainväliselle suojelulle. Heidän varalleen tulee Lehtisen mukaan rakentaa palautusjärjestelmä, joka toimii samalla tavalla kaikissa EU-maissa.

TÄMÄ ON helpommin sanottu kuin tehty, sillä yhteisen pakolaispolitiikan luominen on osoittautunut EU:lle ylivoimaiseksi. Kansalliset edut ovat tähän mennessä ajaneet yhteisen edun ohi.

Kun EU:n valtionpäämiehet keskiviikkona taas kerran pyörittelevät kuumaa perunaa nimeltä yhteinen pakolaispolitiikka, on neuvottelupöydällä esitys turvallisten alkuperämaiden luettelon laajentamisesta.

Yhteisymmärrys vallitsee siitä, että listalle tulee Länsi-Balkanin maita (Albania, Serbia, Bosnia-Hertsegovina, Montenegro, Makedonia) ja Turkki. Sitä vastoin esimerkiksi Irakin tiettyjen alueiden julistaminen turvallisiksi aiheuttanee ristivetoa.

Annu Lehtinen toivoo, että EU pääsisi pikku hiljaa hätätoimenpiteistä pysyviin järjestelyihin.

Erityisen tärkeä olisi pysyvä siirtomekanismi, jolla saataisiin taakkaa jaettua niin, että vältettäisiin jäsenmaiden väliset maaottelut.

– Niin kauan kun on kyse puhtaasta vapaaehtoisuudesta, ei siirto välttämättä kaikkien kohdalla toteudu, Lehtinen sanoo.

Tasaisempaa taakanjakoa jouduttamaan on EU:n komissio kehitellyt niin sanotun tilapäisen solidaarisuuslausekkeen, jonka pohjalta köyhimpiä jäsenmaita voidaan avustaa EU:n pussista.

Lehtinen myöntää, ettei pysyvä mekanismikaan ole ongelmaton, jos siirtoja tehdään maihin, jotka eivät ole vastaanottavaisia.

Eri EU-maissa pakolaiset saavat hyvin erilaisen kohtelun. Lehtisen toivelistalle kuuluu yhtenäisen turvapaikkajärjestelmän luominen.

– Tärkeää olisi, että turvapaikkakäsittelyt tehtäisiin kaikissa maissa saman käytännön mukaisesti: niin nopeasti, humaanisti ja hyvin kuin mahdollista.

TÄHÄN LIITTYISI yhteneväinen palautusmekanismi niille hakijoille, jotka eivät saa turvapaikkaa.

Annu Lehtinen toivoo, että EU:ssa pystyttäisiin ajattelemaan pakolaiskysymystä globaalina asiana ja etsimään ratkaisua niihin noin 15 konfliktiin, jotka ovat pakolaisvirtojen alkulähteitä.

Lehtinen muistuttaa, että 80–90 prosenttia pakolaisista on Ugandan, Sierra Leonen ja Liberian kaltaisissa kehitysmaissa – joko oman maan rajojen sisäpuolella tai lähimaissa.

– Ne ovat paljon köyhempiä maita kuin yksikään Euroopan maa. Tämä on iso viesti rikkaille maille, Lehtinen tähdentää.

Asiasanat

Menot