Uutiset

Salakytät saatava oikeuden tuomittaviksi

Hirvenmetsästys on hiljalleen käynnistymässä myös Kanta-Hämeessä. Kausi alkoi virallisesti jo syyskuun loppupuolella, mutta pääosa seurueista on odotellut ilmojen viilenemistä.

Hirvikannan sopivasta suuruudesta on taitettu peistä aika ajoin väkevästi. Viime vuonna metsästystä tehostettiin ja pyyntilupia myönnettiin avokätisesti. Tänä syksynä lupamäärä on vähentynyt. Kanta-Hämeessä hirven pyyntilupia on 1 800, jolla saa kaataa runsaat 2 000 eläintä, sillä yhdellä luvalla saa kaataa joko yhden aikuisen tai kaksi vasaa.

On ilmeistä, että syksyn metsästyksen jälkeen maakunnassa talvehtiva hirvimäärä pienenee entisestään. Tällöin on oletettavissa, että hirvien aiheuttamat liikenneonnettomuudet sekä tuhot metsille ja viljelyksille entisestään vähenevät.

Hirven ohella myös valkohäntäpeuran metsästystä on tehostettu. Metsästysseurat ovat saaneet melko vapaa kädet säädellä alueensa peurakantoja. Peurakolarit ovatkin hivenen vähentyneet, mutta edelleen Kanta-Häme on synkkää aluetta.

Hirvenmetsästykseen on viime vuosina liittynyt ikävä sivujuonne. Salametsästys rehottaa harvaanasutuilla seuduilla, muun muassa Ylä-Savossa ja Kainuussa. Muutama salakyttä on jäänyt kiinni ja ollut tuomiolla. Rangaistusten lievä linja on kuitenkin hämmentänyt, rikoksesta on selvinnyt pienillä sakoilla tai lyhyellä vankeudella, joka on muutettu yhdyskuntapalveluksi.

Metsästäjäjärjestöt ovatkin vaatineet, että salametsästyksestä on langetettava nykyistä ankarampia rangaistuksia. Suomessakin saattaisi olla perusteltua ottaa lakiin termi törkeä metsästysrikos. Jos rötöstely on toistuvaa ja tehty ansaintatarkoituksessa, seuraamusten koventamiselle ovat perusteet olemassa. Jos metsästysrikollisuuteen ei päättäväisesti puututa, samalla rapautetaan yleistä lainkunnioitusta ja hyvät suomalaiset metsästystavat unohtuvat.

Pääosa noin 300 000 metsästäjästä käyttäytyy harrastuksessaan moitteettomasti. Siksi on ikävää, jos muutaman rötöstelijän takia leimataan kaikkia metsästäjiä piittaamattomiksi lainrikkojiksi.

Metsästys Suomessa on tarkoin säädelty harrastus. Osa laeista ja asetuksista on vanhaa kansallista lainsäädäntöä, mutta oman sormenjälkensä on jättänyt myös Euroopan unioni. Tällaisia ovat muun muassa lyijyhaulikielto vesilinnustuksessa ja suurpetojen tiukat saaliskiintiöt.

Suomalaismetsästäjien pelot EU-jäsenyyden myötä tulleista rajoituksista ja määräyksistä eivät ole osoittautuneet oikeiksi. Metsästysmahdollisuudet eivät ole sanottavasti kaventuneet, vaikka Suomi onkin sitoutunut moniin kansainvälisiin sopimuksiin.

Metsästystä on ajoin arvosteltu voimakkaasti eivätkä kaikki kansalaispiirit sitä hyväksy koskaan. Metsästäjien ansiot hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen torjujana ovat kuitenkin kiistattomat, samoin toimet raivotaudin leviämisen ehkäisyssä.

Riista on edelleen arvokas uusiutuva luonnonvara, jota kannattaa vaalia ja hoitaa kestävän käytön periaatteilla.