Kolumnit Uutiset

Samat murheet, iästä riippumatta

Tässä sitä nyt ollaan, tismalleen samassa tilanteessa, kuin olivat reilut 104 000 työntekijää viime vuonna. Työnantaja tehostaa, työntekijä odottaa.

Hämeen Sanomat teki maanantaina saman, kuin varsin moni lehtitalo on parin viime vuoden aikana ehtinyt jo tehdä ja ilmoitti aloittavansa yt-neuvottelut.

SAK:n tilastojen mukaan Suomessa irtisanottiin viime vuonna kaikkiaan 15 798 henkilöä. Luku on toiseksi suurin vuosien 2006 ja 2012 välillä, korkeammalle lukemat kipusivat vain vuonna 2009. Silloin kenkää sai lähes 20 000 suomalaista.

Viime vuonna lähtöpasseja jaettiin ahkerimmin teknologiateollisuudessa. Toiseksi eniten työntekijöitä irtisanoivat metsäteollisuuden yritykset. Suomalainen teollisuus elää kovia aikoja. Yhdet puhuvat komeasti rakennemuutoksesta, toiset kummastelevat, mihin ovat työt Suomesta kadonneet. Saa nähdä, nouseeko tuhkasta mitään.

Muutoksessa se on tämä media-alakin, kyllä siitä kertovat karua kieltään viime aikoina toteutetut irtisanomiset. Eikä talouden epävarmuus ainakaan helpota tilannetta.

Muutoksen tahti on ollut niin kovaa, ettei moista osannut vuosituhanteen taitteessa alan opiskelija aavistaakaan. Tai ainakaan minä en osannut. Nyt tieto liikkuu ja jutut leviävät verkossa uskomatonta vauhtia. Muutos asettaa perinteiselle lehdenteolle omat haasteensa. Enää ei välttämättä olekaan kyse nopeudesta vaan näkökulmasta.

Lehtiä luetaan sähköisesti, se on kuulemma tulevaisuutta. Saa nähdä kuinka käy: kyyristeleekö kansa mieluummin entistä pidempiä aikoja näyttöjen ääressä vai lukeeko painettua sanaa paperilta – ja jos luetaan paperilta, niin minkä kokoiselta? Helsingin Sanomat teki sen jo, ryhtyi painamaan lehden tabloid-kokoisena. Aika näyttää, miten ilmoittajat reagoivat ja mitkä lehdet seuraavat perässä.

Verkon lisäksi muutoksia on muitakin. ALV-ratkaisu ei ainakaan yhtään helpottanut lehtitalojen tilannetta. Jos ilmoittajien ja tilaajien kukkarot ovat tyhjinä, ei tekijöillekään paljon heru.

Oli ala sitten mikä tahansa, ovat irtisanotut tasan saman kysymyksen edessä. Mihin ryhtyä, mistä löytää töitä?

Lähihoitajaopintoihin on ollut viime vuosina kova tunku, tiedetään, että vanhusten määrä kasvaa ja hoitajia tarvitaan. Mikä tästä maasta on tulossa? Hoivayhteiskunta? Ei kai sentään? Sitä paitsi, ei kai jokaista irtisanottua voi lähihoitajaopintoihin ohjata. Kai jonkinlainen kutsumuskin olisi tarpeen. Ehkä sittenkin yrittäjäksi? Yrittämään, no sitä mitä kukin parhaiten osaa?

Eivät näiden kysymysten edessä ole ainoastaan jo työelämässä olevat, vaan samoja kysymyksiä joudutaan pyörittelemään kevään edetessä myös perheissä, joista jälkikasvu on lentämässä jatko-opintoihin. Epävarmuus, pätkätyöt, ulkoistaminen ja töiden muuttuminen projekteiksi on muuttanut työelämää. Enää ei mietitä, mikä ala tarjoaa varman työpaikan, vaan että miltä alalta töitä löytyy.

Päivän lehti

29.11.2020

Fingerpori

comic